tiistai 27. maaliskuuta 2012

Odotusta.

Raskausaikaa ei suotta kutsuta myös odotusajaksi. Olo on kuin pitkällä bussimatkalla; vaihtuvat maisemat ikkunan takana alkavat jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän kyllästyttää, olo on pääasiassa hieman epämiellyttävä ja ahdas, paikat puutuneet. Eikä evästä ole koskaan mukana tarpeeksi.

Erityisesti nämä 20+ -viikot tuntuvat pitkäveteisiltä. Maha kasvaa omaa hiljaista tahtiaan, vaa'an lukema astetta nopeammin. Nysä ilmoittelee itsestään vaihtelevalla intensiteetillä, joinakin päivänä rauhallisia potkuja satelee tasaisesti aamusta iltaan, toisina päivinä olen ollut havaitsevinani jonkinlaista alkeellista vuorokausirytmiä navan takana. Eilisilta ja viime yö menivät napakoita potkuja vastaanottaessa niin, että aamuyöstä vessaan raahautuessa alavatsa tuntui kirjaimellisesti hakatulta. Tai potkitulta siis. Liekö tuleva äiti sitten nukkunut yönsä Nysän makuun liian lysyssä.

Viime viikolla tuli kutsu Haikaranpesän synnytysvalmennuksiin. Tuntuvat kesäkuiset valmennukset vielä niin kaukaiselta ajatukselta, etten jaksa edes odottaa niitä. Seuraava neuvola on ensi viikolla ja kohta pitäisi varata aika sokerirasitukseen. Ai niin, neuvolan perhevalmennukset taitavat kyllä alkaa jo ensi kuussa. Muuten onkin vähän hiljaista näiden virstanpylväiden kanssa. Olisi edes joku ultra vielä tulossa.

2 kommenttia:

  1. Muistan tuon tunteen, aika tuntui todella matelevan. Osaat kuvata sitä ihanan eläväisesti.

    Mun täytyy kyllä harmistukseksesi paljastaa, että tuo tunne saattaa kokea potenssiinkorotuksen vielä ennen loppuhuipennusta. Mutta onneksi on aina katsomattomia elokuvia, lukemattomia kirjoja ja järjestelemättömiä pikkuesineitä. Jaksamista odotukseesi!

    VastaaPoista
  2. Jep, en edes toivo, että aika jotenkin yhtäkkiä alkaisi kulkea nopeammin. Varsinkin, kun viimeiset kaksi kuukautta istun kotona kesäloman merkeissä, kun täysipäiväiseen kesätyöhönkään ei oikein kykene. Meidän pienestä asunnostamme ei taida edes löytyä niin paljon kaappeja tai pikkuesineitä, että niiden järjestelyyn saisi kovin montaa päivää kulutettua, joten täytynee aloittaa jokin massiivinen "venäläisen kirjallisuuden klassikot" tai "ranskalaiset taide-elokuvat 1950-luvulta nykypäivään" -projekti sitten kesäloman ratoksi.

    VastaaPoista

Tietoja minusta