perjantai 16. maaliskuuta 2012

Älä tule paha kakku

Käteeni sattui alkuvuodesta kompakti ja erittäin tuore väitöskirja aiheesta Varhaisen ravitsemuksen merkitys lapsuusiän allergioiden ja astman synnyssä. Kahdesta nelijalkaisesta ja yhdestä kaksijalkaisesta syystä aihe on perheessämme yllättäen hyvinkin ajankohtainen, ja selailinkin väikkärin suurella mielenkiinnolla läpi. Lähtökohtana mainittakoon, että tuleva äiti on ollut lapsuudessaan moniallergikko/astmaatikko, joskin verrattain lievämuotoinen sellainen, kun taas tuleva isä ei ole koskaan ollut allerginen yhtään millekään. Perintötekijöiden jakautumistoiveet lienevät tämän osalta selvät.

Pikaisen selailun jälkeen tutkimuksen vahvimpana (ja edeltäviä tutkimustuloksia tukevana) tuloksena mainittakoon äidin D-vitamiinin saannin allergioilta suojaava vaikutus. Negatiivinen yhteys, joskin vähän heikommilla tuloksilla, löydettiin puolestaan äidin runsaan hedelmien (erityisesti sitrushedelmien) syönnin ja lapsen hengitystieallergeeneille herkistymisen välillä. Odotusajan jälkeen pääpaino siirtyy luonnollisesti äidin ravitsemuksesta imetykseen ja pian jo yksittäisten ruoka-aineiden kokeiluun lapsen osalta, jota ei kannattaisi allergioita ajatellen turhaan pitkittää. Tutkimuksen mukaan:
Vakioiduissa malleissa, jotka sisälsivät useita mahdollisia sekoittavia tekijöitä, äidin hedelmien (kaikki hedelmät) ja sitrushedelmien käyttö olivat yhteydessä lapsen hengitystieallergeeneille herkistymisen kasvaneeseen riskiin viiden vuoden iässä. Äidin D-vitamiinin saanti oli käänteisessä yhteydessä lapsen ruoka-allergeeneille herkistymiseen ja äidin magnesiumin saanti oli käänteisessä yhteydessä lapsen atooppiseen ekseemaan. Kun kaikki lapsen lisäravinnon aloitusiät tutkittiin yhdessä ja vakioitiin mahdollisilla sekoittavilla tekijöillä, myöhäinen kananmunan (>10.5 kk), kauran (>5 kk) ja vehnän (>6 kk) aloitusikä olivat suorassa yhteydessä lapsen ruoka- ja hengitystieallergeeneille herkistymiseen, kun taas kananmunan ja vehnän myöhäinen aloitusikä lisäsivät lapsen riskiä lehmänmaidolle ja vehnälle herkistymiseen.
(Nwaru Bright: The role of diet during pregnancy and infancy in the development of childhood allergies and asthma -> Luettavissa täällä)
Oman allergiantorjuntapatteristoni kokoaminen alkoi viattomasti D-vitamiinista, jota olen popsinut jo vuosia vähän suositeltuja määriä runsaampia annoksia. Tällä hetkellä D-vitamiinin saantini on kaikkiaan 60 μg, josta 50 tulee purkista sellaisenaan, ja 10 lisää Multivitana. Allergiariskin pienentymisen lisäksi reippaalla D-vitamiinin saannilla on todettu käänteinen yhteys raskauskomplikaatioihin aina raskausdiabeteksesta ennenaikaiseen synnytykseen, ja niinpä lukuisten suositusarvoa (20μg) suurempia vitamiinimääriä suosittelevien tutkimusten siivittämänä vakuutin hyvillä mielin neuvolassa syöväni tätä kolminkertaista annosta ihan omalla vastuullani.

D-vitamiinin lisäksi innostuin ystäväni vinkistä ottamaan patteristooni mukaan Iho-Omegan mustaherukansiemenöljykapseleita, joiden ainakin väitetään olevan tärkeässä asemassa vauvan autoimmuunijärjestelmän tasapainoisessa kehityksessä. Koska kyseessä on todellakin vain ja ainoastaan mustaherukan siemenistä puristettu öljy, jonka rasvahappokoostumuksen on todettu olevan suotuisa myös nauttijansa iholle, sydämelle ja verenkierrolle, olen hyvillä mielin nautiskellut näitä ensimmäisen kolmanneksen lopulta saakka. Ja täytyy sanoa, että jos ei tuotteesta muuta hyötyä ole ollut, niin oma iho on ainakin pysynyt erinomaisessa kunnossa. Liekö sitten raskauden, muun ruokavalion (no sen tuskin) vai herukkaöljyn ansiota, mutta väliäkö tuolla oikeastaan. 




Multivita oli ikään kuin itsestäänselvä lisä valikoimaan heti raskauden alusta, vaikken purkkivitamiineihin (D-vitamiinia lukuun ottamatta) juuri uskokaan. Se kuuluu ehkä sarjaan "enpä olisi uskaltanut jättää syömättäkään", ja tuskinpa siitä kummempaa haittaakaan on. Sisältää se ainakin sikiön kehitykselle hyvin tärkeää foolihappoa sekä muun muassa sitä atooppista ekseemaa ehkäisevää magnesiumia muiden vitamiinien ja hivenaineiden ohella.

Maitohappobakteerit tulivat mukaan kuvioihin - noloa myöntää - luettuani joltain keskustelupalstalta niiden suotuisasta vaikutuksesta lapsen allergioihin. Löytyi väitteelle sittemmin tukea myös Turun yliopistossa tehdystä väikkäristä, ja koska jälleen on kyseessä mahdollisesti turhaan nautittuna erittäin vähähaittainen tuote, olen löytöni jälkeen popsinut Relaa yhden tabletin päivässä.

Uusin tulokas sarjassamme ei liity enää niinkään allergioiden ehkäisyyn (eihän multivitakaan sinänsä - paitsi ehkä magnesiumin osalta) kuin äidin hyvinvointiin. Hemoglobiini ei tätä kirjoittaessani ollut odotuksistani huolimatta laskenut, mutta uusintamittaus viikon kuluttua paljasti roiman loikan alaspäin, joten päätin oma-alotteisesti syödä lyhyen rautakuurin, vaikka tämän raskauteen liittyvän hemoglobiinin laskun pitäisikin kuulemma korjaantua itsestään rv28 mennessä. Eipä tuo lähtöarvokaan pilviä hiponut, joten lyhyt kuuri lienee paikallaan.

Yllä olevasta allergiantorjuntapatteristosta puuttuu vielä kuva säädyttömistä koirankarvakasoista ja muista pölymuodostelmista, joilla niilläkin kuuluu olevan suotuisa vaikutus lapsen allergioiden ehkäisyyn. Ennaltaehkäisevää huostaanottopäätöistä välttääkseni päädyin kuitenkin olemaan kuvaamatta niin yksityiskohtaisesti tätä odotusaikaista elinympäristöä, joka - jos pölyn määrällä mitataan - on varsin ihanteellinen terveiden lasten kasvatukseen ainakin allergologin näkökulmasta.

Kuvaan olisi voinut lätkäistä vielä kasan kalaa, sillä vaikka perheemme ravitsemusetiikka oli ennen raskautta jo siirtymässä hyvää vauhtia kohti kalatonta, olen puhtaasti allergioiden ehkäisyn nimissä pyrkinyt nyt odotusaikana syömään tavallista runsaammin (ja monipuolisemmin) erilaisia kalaruokia, sillä kalaravinnon ja allergioiden vähyyden välinen yhteys on vanhastaan tunnettu seikka, jota muistaakseni sivuttiin myös tuossa ylläolevassa väitöskirjassa. Sitrushedelmät ovat sen sijaan muiden hedelmien kera kuuluneet ruokavaliooni vähän liiankin kanssa, ja varsinkin nyt appelsiinisesonkina olen varmaankin onnistuneesti kumonnut kaikkien hienojen ennaltaehkäisevien herukkaöljyjeni ja d-vitamiinieni vaikutukset popsimalla appelsiineja kuin viimeistä päivää. Toisaalta olen lukenut myös sellaisen väitteen, jonka mukaan syntyvän lapsen terveyttä edistää parhaiten mahdollisimman monipuolinen ruokavalio, eikä se sitrushedelmien yhteys niihin allergioihinkaan ollut ihan satavarma jajaja...

2 kommenttia:

  1. Nyt vasta huomasin, että sinulla on toinenkin blogi! Alkuun: suuren suuret onnittelut! :)

    Lueskelin postauksesi läpi ja tykkäsin kovasti. Sulla on maanläheinen tapa kirjoittaa ja opiskelublogiin verrattuna täälä näkyy huumori enemmän. Mikapetteri nauratti. ;) Kiitos myös muuten siitä postauksesta, samoin siitä lihanhimoisesta tekstistä!

    "Negatiivinen yhteys, joskin vähän heikommilla tuloksilla, löydettiin puolestaan äidin runsaan hedelmien (erityisesti sitrushedelmien) syönnin ja lapsen hengitystieallergeeneille herkistymisen välillä. "

    Tätä en ollut kuullutkaan aiemmin. Sopisi kyllä omalle kohdalleni, äitini kuulemma eli raskautensa ajan pääasiassa appelsiinilla..
    Omaan pohdiskeluusi vastaisin ihan näin mututuntumalta vain, että eiköhän se monipuolinen ruokavalio ole se paras vaihtoehto. Huonointa varmasti tekee se, että orjallisesti välttelee kaikkea, jolla on ehkä joskus saattanut olla jotain negatiivista vaikutusta johonkin. :) Toisaalta, varmaan panikoin kaikesta itsekin, jos meitä joskus omalla kirpulla suodaan. Luultavasti uskoisin ainakin synnyttäväni, jos liian syvään kyykkäisin tai nostaisin sen kaukosäätimen huonossa kulmassa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos onnitteluista, ja tervetuloa tällekin puolelle! Nyt vain jäin ainakin hetkeksi miettimään, että minkälaiselta tosikolta oikein tuolla opiskelupuolella mahdankaan vaikuttaa..vaikka onhan se opiskelu lopulta kuitenkin niin kovin vakavaa..:)

    Itsellenikin tuo sitrushedelmäteoria oli uusi, ja tällä hedelmien nautiskelumäärällä jotenkin toivoisin, että löytyisi jokin sen kumoava teoria. En ole ehkä kuitenkaan kovin panikoivaa ihmistyyppiä, vaan tämän sitrushedelmätiedon valossakin vetelin tuossa juuri eväsappelsiinin hyvällä halulla. Tai no ehkä vähän huonolla omallatunnolla, mutta ihan ilman paniikkia. Yritän muutenkin selvästi enemmän keskittyä niiden hyvien asioiden syömiseen kuin huonojen syömättömyyteen - koska syöminen nyt vaan on paljon kivempaa kuin syömättä oleminen.

    Varmaan sitä sitten jotain mahdollista toista (tai useampaa) lasta odottaessa naurattaa oma hötkyily tämän esikoisen kanssa, mutta mistä ihmeestä sitä voisi tietää ennen yhtä loppuun saakka vietyä yritystä, miltä minkäkin raskauteen liittyvän kuuluu tuntua, miltä saa tuntua ja miltä ei missään nimessä saisi tuntua? Ainakaan oma mieleni ja kehoni välinen yhteys ei ole sitä luokkaa, että pystyisin jotenkin intuitiivisesti sanomaan, mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen puutteessa joku muu vaihtakoon kanavaa käskystä..:)

    VastaaPoista

Tietoja minusta