tiistai 28. helmikuuta 2012

Tähän mennessä tapahtunutta

Jos totta puhutaan, niin kuvittelimme odottavamme Nysän konkretisoitumista hiukan pidempään kuin siinä lopulta sitten meni, mutta koska olimme matemaatikon kanssa jo suunnitteluvaiheessa laskeskelleet niin sanottujen hyvien lapsentekovälien täydellisen puutteen omasta tulevaisuudestamme, suhtauduimme positiiviseen testitulokseen - noh - positiivisesti. Jalat krampissa -positiivisesti, mutta positiivisesti kuitenkin. Minä astetta luottavaisemmin kuin matemaatikko, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensimmäiset kaksitoista viikkoa odotin lähinnä keskenmenoa. Tai ehkä ennemminkin jotain merkkiä siitä, että en oikeasti olekaan raskaana. Ensimmäiseen neuvolaankin (7+5) oli jotenkin kiusallista mennä, kun lähinnä pelkäsin tuhlaavani verorahoja ja neuvolatätien aikaa, jos ei siellä mahassa sitten kukaan asustelekaan. Olin iloinen niistä pienistäkin pahoinvoinneista ja muista epänormaaleista oireista, jotka vahvistivat, että ainakin jotain siellä elimistössä tapahtuu. "Valitettavasti" pahoinvointikin loppui kuin seinään heti ensimmäisen neuvolan jälkeen, jonka jälkeen kaikki raskausoireet olivat luokkaa "tavallista kovemmat ilmavaivat".

Ensimmäinen konkreettinen kohtaaminen Nysän kanssa tapahtui 12.1.2012, klo 13.00. Nysän ilmaantuminen ultralaitteen näytölle ei saanut purskahtamaan itkuun liikutuksesta, mutta kyyneleet nousivat silmiin siitä helpotuksesta, että siellä todella oli jonkinlainen asukki. Ja se heilutti meille kättä. Sanokaa sitä kontrolloimattomaksi liikkeeksi, refleksiksi tai miksi haluatte, mutta siellä se vilkutti. Juuri mitään muuta en siitä hätäisestä ultrasta sitten ehtinytkään nähdä.

Ensimmäisen ultran jälkeen epätodellinen olo palasi melko pian. Nyt tiesin siellä jonkun olevan, mutta mahtoiko se olla elossa kuitenkaan? Yritin keksimällä keksiä hyvää veruketta käydä yksityisellä ylimääräisessä ultrassa, mutta sellaisen puuttuessa tyydyin toivomaan, että loputtomalle herkkujen mättämiselle olisi edelleen jokin elossa oleva, kasvava tekosyy.

Ja olihan siellä. Vajaat neljä viikkoa myöhemmin tunsin ensimmäiset potkut. Viikkoa myöhemmin sama onni suotiin matemaatikolle, ja nyt liikehdintä ja potkut ovat jo niin arkipäiväisiä, ettei epävarmuutta Nysän elossaolosta ehdi muodostumaan ennen kuin kirppu kipakalla potkullaan tai potkusarjallaan muistuttaa olemassaolostaan (ja selvästi pyytää syömään lisää herkkuja henkensä pitimiksi).

Nyt viimeisimpänä takana on toinen neuvola, viikoilla 18+2, ja ensimmäiset sydänäänet tallennettu osaksi tätä pientä ja suurta kasvukertomusta.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Lähtölaukaus

Oli synkkä ja myrskyinen yö.

Sen jälkeen meitä oli kolme.

Nysä on ennalta oletettua lyhyemmäksi jääneen yrittämisen tulos, kahdeksantoistaplus-viikkoinen masuasukki, nyt jo vähän konkreettisempiin mittayksiköihin venynyt kaveri. Nysän perheeseen kuuluvat opiskelijaäiti, matemaatikko-isä sekä kaksi karvaista kaveria. Elinympäristönä pienenpieni kaksio radan varressa.

Tervetuloa seuraamaan kirpun matkaa maailmaan ja siitä eteenpäin maailman ääriin asti.

Tietoja minusta