sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Puolivuotias!

Pikkusisko on salaa kasvanut puolivuotiaaksi. Tai no, nyt jo viikon päälle, koska äiti on vähän väsynyt. Kaikki oletukset ja odotukset on heitetty romukoppaan, hän kasvaa ja kehittyy ihan omaa vauhtiaan.

Puolivuotiaalla oli mittaa neuvolassa vain 67.3 cm. Komea pituuskasvu laski nollan alle kuin lehmän häntä. Rauhoittelin itseäni, että niinhän siinä usein tässä vaiheessa käy, ja samalla syyttelin itseäni liian sattumanvaraisesta kiinteiden syöttämisestä. Niitähän meillä on siis syöty jo nelikuisesta, mutta koska mitään varsinaista tarvetta ei ole ollut, olemme tutustuneet ruokiin todella rauhassa ja ihan fiilispohjalta. Eikä lapsi nytkään siis ravinnotta ollut jäänyt, painoa oli tullut mukavat puoli kiloa lisää, ja leuan alla kasvavasta elintasotaskusta päätellen Pikkusiskolla on vain jonkinlainen massakausi menossa. Varsi tulee varmaan mukulan perässä. Heh.

Puolivuotisneuvola oli kyllä huonon pituuskasvun lisäksi muutenkin kertakaikkisen masentava käynti. Edellisenä yönä puhjennut flunssa oli kai vienyt kaiken vedon vauvasta, joka kölliskeli kyllä tyytyväisenä lattialla, ja vähän kääntyi napansa ympärillä, mutta ei jaksanut kiinnostua mistään terveydenhoitajan houkutteluleluista. Samaisesta flunssasta johtuen oma olo oli aika jyrän alle jäänyt, ja kokonaisten lauseiden muodostaminenkin tuntui haastavalta. Vähän huvitti terveydenhoitajan kovin irralliseksi jäänyt "saatko sä sitten itse missään välissä nukuttua?", kysymys, johon ei tullut mitään jatkoehdotuksia, vaikka vastaus olikin "no enhän mä oikeastaan saa". Mitäpä siihen toisaalta vastaisikaan, kun mitään vastauksia ei ole.

Puolivuotias Pikkusisko:

  • on maailman hurmaavin pullaposki. Posket ovat kuin pullataikinan palaset, joita tekee koko ajan mieli pussailla.
  • on erittäin tavoitteellinen lapsi, erityisesti asioiden tavoittelun suhteen. Kaukanakin sijaitsevat objektit päätyvät useimmiten pieniin käsiin ihan yllättäen, vaikkei varsinaista liikehdintää vielä esiinnykään.
  • löytyy useimmiten lattialta mahaltaan, kaikki raajat ilmassa, ns. lentokoneasennossa sätkimässä. Jonain päivänä hän ehkä oivaltaa, että ihmistä ei vain ole luotu liikkumaan linnun lailla.
  • tavoitteellisuuteen liittyen omistaa mahtavan tiukan tartuntaotteen. Ote on sitä luokkaa, että "ken tähän joutuu, saa kaiken toivon heittää". Useimmiten nyrkkiin päätyy kaikki käsien ulottuville asettuva.
  • ei vielä konttaa, eikä juuri ryömikään. Pyörii kyllä sekä napansa että akselinsa ympäri ja etenee tällä mekanismilla useita metrejä. Uusimpana etenemismuotona on sitterissä liikkuminen sitä heiluttamalla. 
  • rakastaa isoveljeään täysin rinnoin, ja osoittaa sen sätkimällä, huitomalla, hihkumalla ja räkättämällä aina veljen viihdytystuokioita katsellessaan.
  • jokeltelee paljon enemmän sanoja muistuttavia äänteitä kuin isoveljensä aikanaan. 
  • vihaa nenän pyyhkimistä
  • on kiitollinen syötettävä. Sormiruokailut on jätetty maissinaksuja lukuun ottamatta vielä odottamaan, mutta soseita syö oikein mielellään. 
  • syö yhtä huonosti tuttipullosta kuin isoveljensä. Tästä voimme kiittää ainoastaan laiskaa harjoittelua, koska pullosta syöminen sujui aikaisemmin jo oikein mainiosti. 




maanantai 23. marraskuuta 2015

Kehu äiti päivässä.

Kirpun kerhossa järjestettiin jonkinlainen pakollinen, varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluva vanhempainvartti. Sisältönä Kirpun mietteitä kerhosta, vanhempien ajatuksia sekä ohjaajien näkemyksiä Kirpusta kerholaisena.

Keskustelun sisältö oli kaikin puolin positiivista, niin kuin nyt voi odottaakin. Kuulimme, että Kirppu on reipas kerholainen, jonka vahvuuksia ovat rikas mielikuvitusmaailma lukuisine leikkirooleineen, sekä musikaalisuus. Muskaritausta kuulemma näkyy. Kirppu on ohjaajien mukaan myös reipas ja sinnikäs pukemaan vaatteita (kerhossa vaihdellaan ulko- ja sisäliikuntavälineiden välillä, ystävällinen kaikille ja kaikkien kanssa toimeen tuleva.

Vaikka mitään edellämainituista emme voi laskea omaksi ansioksemme (no tietty muskariin kuljetuksen sekä mielikuvituselämää varmasti rikastuttaneiden kirjojen lukemisen), niin silti keskustelusta jäi todella hyvä ja positiivisella tavalla ylpeä mieli omasta lapsestaan. Olen toki ollut ylpeä Kirpusta ennen kerhokeskusteluakin; meillä asuu aivan upea, fiksu ja hauska kolmevuotias, mutta jotenkin teki vain hyvää kuulla ne jonkun muun sanomana.

Koskan pidän perheemme vuorovaikutus- kiintymys- ja mitä tahansa perhelehdissä koskaan mainittuja suhteita vähintäänkin keskivertaisina tai parempina, ja silti koen niin voimakkaasti positiivisena lapsestani saadun positiivisen palautteen, voisin kuvitella, että vähän huonommillakin suhteilla varustetun perheen elämässä moiset kehumistuokiot tekisivät älyttömän hyvää. Välillä törmää vanhempiin, joille suorastaan toivoisi jonkun ammattikasvattajan vähän kehuvan heidän lapsiaan, jotta nämä itsekin näkisivät lapsissaan edes jotain positiivista. Varmasti jonkinlainen ylpeys kuultaa jokaisen vanhempi-lapsi -suhteen taustalla, mutta voi olla, että ympäristön antama negatiivinen palaute onnistuu sellaisen helposti hämärtämäänkin. Yksi vartin kehutuokio vaikka neljännesvuosittain voisi palauttaa mieleen, että jokaisessa lapsessa ihan aidosti asuu onnistumisen siemen - aina siihen asti, että ympäristö sen onnistuu routimaan pois.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Tule tule hyvä hammas.

Pikkusiskon kuukausipäivät seuraavat toisiaan samalla intensiteetillä kuin voisi kuvitella Kirpun repivän kalenterista sivuja irti. Ihan hurja ajatus, että meillä on kohta jo puolivuotias!

Pikkusisko kasvaa isoveljeensä verrattuna käyrän paremmalla puolella, aika tasaisesti 2cm ja n.500g kuukaudessa. Ja molemmilla päät tasaisesti +2 -viivaa pitkin. :D Jälkimmäinen lienee yksinomaa isopäisen isän ansiota.

Pikkusisko on muutenkin ihan oma persoonallisuutensa. Kovasti muistuttaa kyllä ulkoisesti veljeään (98% luuleekin ensi näkemältä pojaksi, kiitos kekkostyylin), mutta on siinä ulkonäössäkin oma persoonallinen vivahteensa. Ja vaikka Kirppukin aikoinaan mylläsi mahassa melkoista tahtia, oli Pikkusiskon aktiivisuus siihen verrattuna ihan omaa luokkaansa. Ja ihan niin kuin väitetään, sama tahti on jatkunut mahan ulkopuolellakin. Heti kun tartuntaote löytyi, alkoivat raivoisat istumaannousuharjoitukset. Kaukalossaan istuva vauva on jotenkin koominen näky, varsinkin, kun raajat vielä välillä heiluvat holtittomasti eri suuntiin lapsen tavoitellessa jotain.

4kk kunniaksi Pikkusisko löysi kääntymisen riemun, ja nyt 5kk jälkeen löytyy vihdoin etunojakin. Alavartalo hakee kovasti jotain matomaista liikettä eteenpäin ja polvia mahan alle, mutta äidin onneksi etenevä liikehdintä on vielä aika pienimuotoista. Välillä koko pieni vartalo heilahtaa sylistä isoveljen perään sellaisella voimalla, että voisin uskoa tuon juoksevan heti, kun ensimmäistä kertaa saa jalat alleen.

Pikkusiskon lempiasioita taitaa tällä(kin) hetkellä olla isoveli. Ja päinvastoin. On vaikea kuvitella, että pikkusiskoaan voisi rakastaa niin täysin rinnoin kuin Kirppu tekee. Jopa koroke, jonka äiti osti vessaan käsien pesemistä helpottamaan, esiteltiin isille "vauvanhoitopöydälläkatsomisjakkarana". Pikkusisko saa edelleen monta kertaa päivässä ylitsevuotavia hellyydenosoituksia isoveljeltään, ja voisin kuvitella, että kylmä maailma lyö vielä joskus vasten kasvoja, kun joka ikinen aamu ei alakaan nykyisen kaltaisella suukotteluseremonialla. Kirppu myös ahkerasti valvoo perheemme lastenhoidon laatua, ja ilmaisee kritiikkinsä melko suoraan. "Kuka jätti vauvan yksin olohuoneeseen? Hassu äiti! Menepäs nyt hakemaan se!"

Neuvolassa Pikkusisko sai kehuja aurinkoisesta ja leppoisasta luonteestaan sekä sinnikyydestä. Jaksan itsekin hämmästyä vähintään neljä kertaa päivässä siitä, miten vauva voikin aina herätä hyvällä tuulella. Esikoisen kohdalla hämmästelin päinvastaista, ja pohdiskelin, onko jatkuvasti itkuisena heräävällä vauvalla kaikki hyvin. Pikkusisko sen sijaan saattaa herättyään kölliskellä hiljaa sängyssään, ja vasta pidemmän ajan päästä hihkaista hakemaan. Ja saatuaan jonkun luokseen, välähtää kasvoille niin vastustamaton hymy, että väsymys ja kiukku sulavat kyllä hetkessä pois.

Pikkusiskon ominaispiirteitä tuntuu olevan myös yksityiskohtien havaitseminen. Vaatteiden napit, heijastimet tai kuviot saavat usein vauvan jakamattoman huomion. 5kk-neuvolassa th yritti lelun avulla saada vauvan kääntymään, mutta tyyppi jäikin jumittamaan terveydenhoitajan pilkullisen paidan pariin. Ja siinä missä isoveli useimmiten samanikäisenä hihkui kaikille ja kaikille suu korvasta korvaan avoimena, on Pikkusisko muutenkin selvästi tarkkaavaisempi kaveri, jonka usein huomaa kasvot vakavina ja silmät tapittaen tarkkailevan ympärillään heiluvia ihmisiä.

Viikon teemana tuntuvat olevan ensimmäiset hampaat. Sama teema on kyllä jatkunut jo reilun kuukauden, joten diagnoosi on vielä epävarma. Jäljet äidin olkapäässä, leuassa, rinnoissa, sormissa ja missä tahansa muussa ruumiinosassa johtanevat kuitenkin kohti sylkitehdasta. Tule tule hyvä hammas. Ja nopeasti kans.

Tietoja minusta