Pikkusiskon kuukausipäivät seuraavat toisiaan samalla intensiteetillä kuin voisi kuvitella Kirpun repivän kalenterista sivuja irti. Ihan hurja ajatus, että meillä on kohta jo puolivuotias!
Pikkusisko kasvaa isoveljeensä verrattuna käyrän paremmalla puolella, aika tasaisesti 2cm ja n.500g kuukaudessa. Ja molemmilla päät tasaisesti +2 -viivaa pitkin. :D Jälkimmäinen lienee yksinomaa isopäisen isän ansiota.
Pikkusisko on muutenkin ihan oma persoonallisuutensa. Kovasti muistuttaa kyllä ulkoisesti veljeään (98% luuleekin ensi näkemältä pojaksi, kiitos kekkostyylin), mutta on siinä ulkonäössäkin oma persoonallinen vivahteensa. Ja vaikka Kirppukin aikoinaan mylläsi mahassa melkoista tahtia, oli Pikkusiskon aktiivisuus siihen verrattuna ihan omaa luokkaansa. Ja ihan niin kuin väitetään, sama tahti on jatkunut mahan ulkopuolellakin. Heti kun tartuntaote löytyi, alkoivat raivoisat istumaannousuharjoitukset. Kaukalossaan istuva vauva on jotenkin koominen näky, varsinkin, kun raajat vielä välillä heiluvat holtittomasti eri suuntiin lapsen tavoitellessa jotain.
4kk kunniaksi Pikkusisko löysi kääntymisen riemun, ja nyt 5kk jälkeen löytyy vihdoin etunojakin. Alavartalo hakee kovasti jotain matomaista liikettä eteenpäin ja polvia mahan alle, mutta äidin onneksi etenevä liikehdintä on vielä aika pienimuotoista. Välillä koko pieni vartalo heilahtaa sylistä isoveljen perään sellaisella voimalla, että voisin uskoa tuon juoksevan heti, kun ensimmäistä kertaa saa jalat alleen.
Pikkusiskon lempiasioita taitaa tällä(kin) hetkellä olla isoveli. Ja päinvastoin. On vaikea kuvitella, että pikkusiskoaan voisi rakastaa niin täysin rinnoin kuin Kirppu tekee. Jopa koroke, jonka äiti osti vessaan käsien pesemistä helpottamaan, esiteltiin isille "vauvanhoitopöydälläkatsomisjakkarana". Pikkusisko saa edelleen monta kertaa päivässä ylitsevuotavia hellyydenosoituksia isoveljeltään, ja voisin kuvitella, että kylmä maailma lyö vielä joskus vasten kasvoja, kun joka ikinen aamu ei alakaan nykyisen kaltaisella suukotteluseremonialla. Kirppu myös ahkerasti valvoo perheemme lastenhoidon laatua, ja ilmaisee kritiikkinsä melko suoraan. "Kuka jätti vauvan yksin olohuoneeseen? Hassu äiti! Menepäs nyt hakemaan se!"
Neuvolassa Pikkusisko sai kehuja aurinkoisesta ja leppoisasta luonteestaan sekä sinnikyydestä. Jaksan itsekin hämmästyä vähintään neljä kertaa päivässä siitä, miten vauva voikin aina herätä hyvällä tuulella. Esikoisen kohdalla hämmästelin päinvastaista, ja pohdiskelin, onko jatkuvasti itkuisena heräävällä vauvalla kaikki hyvin. Pikkusisko sen sijaan saattaa herättyään kölliskellä hiljaa sängyssään, ja vasta pidemmän ajan päästä hihkaista hakemaan. Ja saatuaan jonkun luokseen, välähtää kasvoille niin vastustamaton hymy, että väsymys ja kiukku sulavat kyllä hetkessä pois.
Pikkusiskon ominaispiirteitä tuntuu olevan myös yksityiskohtien havaitseminen. Vaatteiden napit, heijastimet tai kuviot saavat usein vauvan jakamattoman huomion. 5kk-neuvolassa th yritti lelun avulla saada vauvan kääntymään, mutta tyyppi jäikin jumittamaan terveydenhoitajan pilkullisen paidan pariin. Ja siinä missä isoveli useimmiten samanikäisenä hihkui kaikille ja kaikille suu korvasta korvaan avoimena, on Pikkusisko muutenkin selvästi tarkkaavaisempi kaveri, jonka usein huomaa kasvot vakavina ja silmät tapittaen tarkkailevan ympärillään heiluvia ihmisiä.
Viikon teemana tuntuvat olevan ensimmäiset hampaat. Sama teema on kyllä jatkunut jo reilun kuukauden, joten diagnoosi on vielä epävarma. Jäljet äidin olkapäässä, leuassa, rinnoissa, sormissa ja missä tahansa muussa ruumiinosassa johtanevat kuitenkin kohti sylkitehdasta. Tule tule hyvä hammas. Ja nopeasti kans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti