Kummipoika puolestaan on kaksi ja puoli vuotiaasta elämästään noin kolmanneksen ollut täysin fiksoitunut erilaisiin työmaakoneisiin, joista suurin osa kai edelleen tottelee nimeä "kauko". Fiksoituminen on ollut niin vakavaa laatua, että muovinen kaivinkone kulkee sylissä mukana joka paikkaan, ja päivittäiset ulkoiluretket suuntautuvat lähes poikkeuksetta puiston sijaan läheisen työmaan reunalle. Kummipojan suurin ilo kun on päästä omalla muovikaivurillaan kaivamaan samaa hiekkaa oikean "kaukon" kanssa. "Kaukotietoisuutta" pyritään myös levittämään lähiympäristöön kuin evankeliumia konsanaan - ainakin, mikäli tätä kummitädin syntymäpäivälahjaksi saatua taideteosta on uskominen:
Kummitädin silmät saattoivat hieman kostua tätä lahjaa avatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti