Ystäväpariskunnan valokuvaava osapuoli etsi vastikään perustetulle kuvaamolleen malliksi odottavia äitejä, toivomuksena "mahdollisimman iso maha". Yhden irvistyksen ihmisenä en koe olevani kovin fotogeenistä materiaalia, mutta kun kerrankin on iso maha (joka toivottavasti tässä vaiheessa täyttää omalta kohdaltani myös sen "mahdollisimman iso" -kriteerin), niin päädyinpä sitten mahoineni kameran eteen. Jääpä sentään joku elegantimpikin muisto vauvamahasta kuin nuo kylpyhuonemiljöössä tärisevin käsin napsaistut kännykkäkamerakuvat. Itse kuvaustuokio oli oikein rento ja mukava kokemus, ja täytyy sanoa, ettei hassumpaa tehnyt omalle päällekään, kun edes hetken sai tuntea olonsa ison mahan kanssa suorastaan kauniiksi. Alla pieni polattu maistiainen kuvauksista.
Olen aina jostain syystä kuvitellut sinulle lyhyet rastat. En tiedä mistä moinen kuvitelma on syntynyt, mutta oli outoa, kun se tämän kuvan myötä mureni.
VastaaPoistaTämmöisen maallikon silmään tuo vatsa kyllä näyttää kovinkin laskeutuneelta, ehkä kaveri on täsmällinen ja odottaa vain laskettua päivää.
Ei hassummin kuviteltu..rastatonta elämää taitaa tällä hetkellä olla takana vasta kolmisen viikkoa. Kevyempään hiusmalliin totutellaan edelleen..
VastaaPoistaHauska kuulla, että tuo maha edes näyttää laskeutuneelta. Kyllä se silti taitaa vähän yläilmoissa huidella - ainakin, jos housujen kiinnimenoindeksillä mitataan. En muutenkaan tunne vielä mitään "kuulaa" haaroissa tai koe kävelemistä mitenkään vaikeutuneeksi. Ehkäpä tuo sitten holahtaa kerralla vähän pidemmän matkaa.
Hassua, että kuvitelma sittenkin osittain täsmäsi, toisin kuin kuvitelmat yleensä. Miksihän sitä edes pitää kuvitella ihmiset tietyn näköiseksi, ihan kuin sillä olisi suurta merkitystä.
VastaaPoistaItselläkin oli vuosia rastat, leikkasin ne vajaa kuusi vuotta sitten pois kun olivat lapaluiden alareunaan asti. Ne tuntuivat varsin kätevältä hiustyyliltä, kun laittamista ei erityisemmin tarvinnut miettiä, toisaalta nyt taas pipoja on helpompi löytää ja tukka kuivuu nopeammin :)