keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Yhä ylös yrittää..

Saatiinkin yllätykseksemme se ylimääräinen ultra-aika jo täksi aamuksi. Ei se toisaalta kyllä mikään ihme ole - viikkoja kun alkaa olla koossa jo sen verran, että teoriassa olisin voinut helposti päätyä synnyttämäänkin vaikka jo ennen tämänpäiväistä ultraa. Mutta vain teoriassa.

Ultrassa kaikki näytti siltä miltä pitikin. Nysä oli oikein somasti raivotarjonnassa, mutta sen verran yläilmoissa ja irrallaan, että sain kahdelta kätilöltä mahtavat röhönaurut vastaukseksi, kun arvelin itse, ettei varmaan kannata ihan siinä la:n tuntumassa lapsosta odotella syntyväksi. Heinähemmon sijaan täällä odotellaan nyt siis elokuista tulokasta. Ja mikäs on odotellessa, kun nyt voi jo etukäteen asennoitua siihen, että omaloma jatkuu vähän ennakoitua pidempään. Matemaatikkokin suosiolla siirsi heti kesälomansa aloitusajankohtaa eteenpäin.

Oman painonnousun ja vatsan koosta saatujen kommenttien perusteella olen pelännyt, että Nysä olisi jo tässä vaiheessa lähempänä neljää kiloa kuin mitään sopusuhtaista. Siksi vähän yllätyinkin, kun sekä vanhempi että nuorempi kätilö ultrassa totesivat, että niin maha kuin vauvakin ovat pienikokoisia. Siis sillä tavalla sopivan pienikokoisia, ei mitenkään poikkeuksellisen kuitenkaan. Maha ei kyllä kenenkään muun mielestä ole enää vähään aikaan ollut sukuakaan millekään pienelle, mutta toisaalta voisi kuvitella, että kätilöt näkevät kaikenlaisia kaksosmahoja ja muita valtavia laajentumia, joihin verrattuna omaan silmään sairaan iso mahapallo näyttää helpostikin aika pieneltä. Tämänpäiväinen päänympärysmitta oli oikein mukavan siro näin ensisynnyttäjälle, ja painoarviostakin kätilö totesi vain, että tuskin painaa vielä kolmeakaan kiloa. Virallista painoarviota ei kone suostunut antamaan, joten tällaisella mutu-tuntumalla mennään, ja sehän nyt voi mennä reippaastikin metsään. Varsinkin, kun vielä on oletettavasti viikkoja aikaa kasvatella sitä massaa.

Allaolevista kuvista hahmottunee jutun juoni, vaikka kuvat vähän eri etäisyydeltä onkin kuvattu. Maha on siis kasvanut kokoaan ihan kiitettävästi suoraan eteenpäin, muttei juurikaan leveyssuunnassa. Myöskään toivottua laskeutumista kohti maantasaa ei juuri ole tapahtunut. Näihin päiviin asti takaapäin on ollut kuulemma mahdotonta päätellä minkäänlaista mahaa olevankaan, mutta nyt toisistaan vähitellen erkanemaan lähteneet häpyliitoksen osat paljastavat odottajan myös takaapäin kulkua seuratessa. Ja täytyy sanoa, ettei se rakkoa antaumuksella painava mötikkäkään varsinaisesti kevennä askelta. Ei täällä silti vieläkään vaaputa, eivätkä mummot pyyhällä rollaattoreineen ohi. Olisihan se ideaalista säilyttää yhtä lennokas askel ihan h-hetkeen asti, mutta ilmeisesti tämä koko synnytyssysteemi on suunniteltu sen varaan, että ensin pitää jonkin aikaa väistämättä tuntea olonsa tukalaksi ja liikkuminen vaivalloiseksi ennen kuin mahasta voi päästä eroon. Sitä odotellessa siis.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta