tiistai 10. heinäkuuta 2012

37+5

Noloa, mutta en nyt muista, olenko ollut ihan johdonmukainen noiden laskureiden kanssa. Tuo laskuri-widgethän laskee sen oikean lasketun ajan mukaan, mutta otsikot olen tainnut kirjoitella sen neuvolan bugittavan ohjelman - ja sitä kautta myös virallisen - lasketun ajan perusteella. No, tuskin ketään kauheasti kiinnostaa, eroakin kun on vain kaksi päivää.

Tänään käytiin taas neuvolassa. Yleensä vuorosanat siellä ovat lähinnä "ihan hyvää", "hyvin on mennyt", "ei mitään oireita" ja " eipä tuu mieleen mitään kysyttävää", mutta tänään oli sentään jotain muutakin kerrottavaa ja kysyttävää. Harmi vain, että olisin ihan yhtä hyvin voinut jättää kysymättäkin, kun terveydenhoitajan reaktio oikeastaan joka asiaan on "niin niin" tai "aijaa".

Avauduin siis tällä kertaa alhaisista verenpaineista (neuvolapaineeni huomioon ottaen kohtuullisen koomista), joka on nyt pari päivää aiheuttanut huimausta, heikkoa oloa ja keskimääräistä mittavampaa väsymystä. Mikä lie sitten tämänkin aiheuttanut. Terveydenhoitaja nyt oli kuitenkin sitä mieltä, että "eikö oo kivaa, että on välillä vähän matalammat paineet?". No ei ole. Normaalit paineet olisivat, liian korkeat ne nyt eivät ole koskaan olleetkaan. Huolta aiheutti myös muutamana viime yönä ilmaantunut mahakipu. Kyse ei ole siis supistuksesta, mutta ehkä sellaisten sarjatuotannon jälkitilasta kuitenkin - näin omalla diagnoosillani. Öisin mahanseutu saattaa siis tuntua niin kosketusaralta, että esimerkiksi kääntyminen on kohtuullisen kivuliasta. Paikallaan ollessa ei tunnu mitään, mutta pienikin liike sattuu. Normisettiä, otaksun, kun en saanut tähänkään oikeastaan mitään kommenttia.

Painoa oli tullut +90g, turvotukselle pieni plussa. Sf-mitta hypähti keskikäyrän ja yläkäyrän puolivälistä keskikäyrän alapuolelle, minkä vakavuutta sitten hetki pohdittiin. Tai terveydenhoitaja pohti. Itse olisin taipuvainen aika herkästi uskomaan, että seitsemän eri mittaajaa saattaakin saada vähän toisistaan poikkeavia tuloksia, noin niin kuin mittauksen luotettavuuden näkökulmasta. Tultiin sitten yhdessä siihen tulokseen, että ei tästä varmaan tarvitse huolestua.

Muuten kaikki onkin edelleen mallillaan, mutta Nysä se vain keikkuu edelleen niin sanotusti yläilmoissa. Arvelin Matemaatikolle, että poika lienee enempi tissi- kuin persemiehiä, kun laskeutuminen ei kiinnosta. Terveydenhoitajan mukaan laskeutumista odotellaan vielä viikko tai kaksi (jäljellä olevan ajan huomioon ottaen ihan ymmärrettävä aika), mutta jos edistystä ei sittenkään ole tapahtunut, pitäisi kuulemma käydä ultrassa tarkistamassa tilanne. Sitten puhuttiinkin jo ylimääräisestä oksitosiinista ja imukupeista sun muista, mutta siinä vaiheessa lakkasin kuuntelemasta, koska kyllähän se nyt sieltä laskeutuu itsestäänkin. Joohan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta