Sää on jatkuvasti kuin sen yhden Neljät häät -jakson kiukkuinen morsian, ja viimeisiä viikkojaan odottava kiittelee. Luulin etukäteen näillä main kylpeväni omassa hiessäni ja turpoavani kuumuudesta kuin ilmapallo, mutta vielä mitä. Sadesään viileys tuntuu mukavalta, eikä haittaa yhtään, vaikka tuli se ilmastointilaitekin ostettua varmuuden varalta.
Harmi vain, että matalapainetta riittää pään sisäpuolellekin. En ole tuskastunut odottamaan enkä saa vieläkään mitään hormonihöyryisiä skitsoraivareita, mutta olo tuntuu muuttuneen jotenkin kummallisen alavireiseksi. Mitään ei oikein tee mieli, ei syödä eikä tehdä (normaalitilassa nautin hurjasti molemmista). Pienetkin vastoinkäymiset nostavat palan kurkkuun, eikä ihan kauheasti tarvitsisi ponnistella voidaakseen vähän itkeä ihan vaan vaikka huonon tv-ohjelmatarjonnan takia. Normipäivänä olo korjaantuisi nopeasti esimerkiksi jäätelöllä tai sillä, että Matemaatikko veisi ihan mihin vaan, mutta nyt on vaan plääh, ei tee mieli jätskiä, oon muutenkin jo ihan ryhävalas, eikä oo kuitenkaan mitään kivaa paikkaa, mihin mennäkään.
Vähän auringonpaistetta siis, kiitos. Sekä sisälle että ulos, jos se on siitä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti