Neuvolantäti sanoisi, että "hormonit", tuleva äiti sanoisi, että "ihan yks ja sama", kun pohdittaisiin, mikä tulevaa äitiä valvottaa. Ehkä kiitettävästi kumuloitunut unisaldo, pitkät päikkärit, kuumuus, puutuneet ruumiinosat, vessahätä, nälkä, kadulta kuuluva meteli, koirat tai joku muu. Pitkään heräsin aika täsmällisesti 03-04 välillä käymään vessassa, kunnes keksin syyksi samoihin aikoihin talossa vierailevan lehdenjakajan. Jakaja nyt ei paljon meteliä itsestään pidä, mutta vanhempi koira näköjään murahtaa sille tervehdyksensä ja herättää näin ollen minutkin. Vaan ei tänään.
Koska olen yleisesti ottaen aikamoisilla unenlahjoilla siunattu, en juurikaan kärsi näistä yöheräämisistä. Nukahdan nopeasti uudelleen, jos vain maltan hetken pysyä paikallani ja olla ajattelematta mitään. Tänä yönä sekään ei jostain syystä toiminut. Juttelin oman aikani Nysän kanssa mahaa paijailemalla, käännyin kolmisensataa kertaa kyljeltä toiselle, kuuntelin kuinka puoliso unissaan rauhoitteli painajaisiaan vinkuvaa pikkukoiraa ja lopulta totesin, että voisin ihan yhtä hyvin käyttää ajan hyödyksi vaikka syömällä. Pimeässä syötyä ruokaa ei onneksi lasketa, pohdiskelin tuossa suklaalevyä korkatessani. Ja olihan se paino vähän viime viikosta laskenutkin, joten ihan hyvä vähän tankata. (Varmuushymiö).
Nyt katselen harvanlaista yöelämää kaupungin kaduilla, ja toivon, ettei meille näe yhtä hyvin sisään kuin mitä itse näen ulos. Uni tuntuu kaikonneen tämän yön osalta pysyvästi. Onneksi on päikkärit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti