maanantai 28. toukokuuta 2012

Nytkö sitkö?

Niin sitä vain sitku-elämä päätyi hetkeksi tauolle, ja edessä on oletettavasti ainakin kuusplus-viikkoa nytku-elämää. Viikonloppua ja koulun loppumista juhlittiin vielä töiden merkeissä, mutta tänään on vihdoin ensimmäinen lomapäivä. Tähän mennessä se on tarkoittanut heräämistä puoli kymmeneltä puoli viiden sijaan, leppoisaa lompsimista hurttien kanssa, keittiön pöydän, sohvan, nojatuolin ja sängyn välillä kiertelyä, kesken jääneiden lehtien loppuun lukemista, koirien rapsuttelua, kirsikkakekoa ja mahtavaa "mitähän sitä sitten tekisi - jos ei vaikka mitään" -pohdiskelua. Näköjään tuli myös lupauduttua töihin keskiviikoksi ja torstaiksi.

No, käväistiin sentään neuvolassakin aamupäivän iloksi. Vastassa oli jälleen uusi terveydenhoitaja, mutta koska sitä niin sanottua omahoitajaakin on nähty vasta kerran, en jaksanut sen kummemmin asiasta stressata. Toivoin vain, ettei tämä tämänpäiväinen olisi se painovouhottaja, eikä se sitten onneksi ollutkaan. Eikä sillä, painoa oli viime kerrasta tullut huimat +50g/vko, mikä oli ilmeisesti niin vähän, ettei tämänkertainen th nähnyt asiakseen kommentoida painosta mitään. En hennonut sitten sanoa, että kotivaa'an mukaan painonlisäys on kyllä ollut aavistuksen suurempi. Sen sijaan juhlistin tätä kuvitteellista lukemaa heti neuvolan jälkeen mansikkaeskimolla ja pussillisella kirsikoita.

Hemppa oli noussut omiin tuttuihin lukemiinsa (105 > 137), mikä sai th:n epäilemään kollegansa näytteenottokykyjä. Henkilökohtaisesti olisin ollut valmis epäilemään vähän muitakin kykyjä, mutta en sitten osallistunut keskusteluun kuin mielessäni. Verenpaineet sen sijaan olivat jälleen ensimmäisellä kerralla neuvolatasoa, mutta jo parin minuutin istuskelun jälkeen huomattavasti inhimillisemmät. Kotiarvoihin ei näköjään neuvolassa enää päästä, mutta onneksi oma arviointikyky ja kotimittaukset sulkevat turhat huolenaiheet sen osalta.

Nysä puolestaan on mitä ilmeisimmin ottanut varaslähdön maailmaan tulonsa suhteen ja kiinnittynyt jo kohtuullisen tukevasti kohdun suulle. Viimeiset pari viikkoa liikehdintä onkin ollut enimmäkseen akselinsa ympäri pyörähtelevää peppua, ja hentoisten potkujen sijaan tuntemukset mahan seudulla ovat muistuttaneet noin viiden richterin voimakkuudella jyrähteleviä mannerlaattoja. Neuvolassa ei kuitenkaan sykkeen lisäksi saatu todistettua liikehdinnän aktiivisuutta, mutta th:lle riitti sykkeen vaihtelu pienimuotoisen mahan hölskyttelyn seurauksena. Heti tutkimuspöydältä noustessa maha kuitenkin tärähteli entiseen malliinsa. Ei nyt vain mitä ilmeisimmin huvittanut esiintyä julkisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta