Tulipa käväistyä taas neuvolassa, tällä kertaa lääkärin vastaanotolla. En tiedä miksi, mutta lähes jokaisesta käyntikerrasta jää jokseenkin turhautunut ja kettuuntunut olo. Vika lienee kyllä kuluttajassa, ei palveluntarjoajassa, mutta se ei muuta asiaa eikä oloa.
Tällä kertaa ketutuksen aiheet alkoivat heti alusta. Matemaatikko ei päässyt vastaanotolle mukaan sen myöhäisen ajankohdan takia (ei se olisi siellä mitään kyllä tehnytkään). Perille päästyäni en tiennyt, kuuluuko virtsanäytteen anto pelkästään th-vastaanotoille vai myös lääkärikäynneille, ja kun mitään vastaanottoa tai muuta vastaavaa informaation lähdettä ei ole, ohjauduin täyden rakon ja masujumppaajan vaikutuksesta vessaan tyhjentämään rakkoni - antamatta näytettä. Arvelin nimittäin tiristäväni toisen mokoman tarvittaessa aika pikaisestikin. Heti sen jälkeen paikalle saapuikin terveydenhoitaja tekemään jonkinlaista alkukartoitusta ennen lääkärin vastaanottoa, ja kuulin sitten jo siinä odotushuoneessa, että se näytteen anto kuuluu todella jokaiseen käyntikertaan, myös lääkärin vastaanotoille. Kerroin ymmärtäväni yskän, mutta siitä huolimatta asia piti erikseen usean toiston jälkeen kirjoittaa asiakirjoihin asti ("Virtsanäytettä ei saatu, sillä asiakas oli käynyt vessassa juuri ennen vastaanottoa. Asiakasta on ohjattu vastaisuudessa antamaan näyte jokaisella käyntikerralla"). Heti tämän jälkeen kävin sitten antamassa sen näytteen, sillä kiitos Nysän, vessassa käynti ei ole mikään varsinainen haaste näinä päivinä. Näyte sentään oli ihan puhdas.
Seuraava murheenkryyni olikin hemppa, joka oli laskenut lisää, ollen nyt enää 105. Täytyy myöntää, että edellisen rautakuurin jälkeen en ole aloittanut uutta, vaikken pääsiäislomien ja muiden koulun puolelta tulevien esteiden vuoksi ole päässyt kontrolloimaan arvojakaan. Olen typeränä luottanut omaan vointiini, joka on sen edellisen kuurin jälkeen ollut hyvin nousujohteinen niin fyysisten kuin henkistenkin voimien osalta. Lukuun ottamatta tietysti tuota edellä mainittua univajetta. Hempan mittauksen jälkeen kävimme hämmästyttävän pitkän "arvaa mikä" -leikin terveydenhoitajan kanssa, sillä en yhtäkkiä muistanutkaan syömäni rautalääkkeen nimeä. Lopulta turhauduin ja googletin sen siinä arvauskilpailun lomassa.
Ei varmaan tarvitse mainita edes, että verenpaineet huitelivat yläilmoissa nekin. Toisin kuin kotona, jossa ovat muodostaneet oikein kauniita lukemia. Kärsin sitten jonkinasteisesta neuvolaverenpaineesta ilmeisesti. Toistomittauksella laskivat onneksi sen kymmenen yksikköä, joten mitään varsinaista huolenaihetta siitä ei syntynyt.
Edelliskerran aiheuttaman järkytyksen vuoksi olen viimeisen kuukauden kontrolloinut vähän tavallista enemmän syömisiäni. Painonnousu olikin laskenut ihan mukavalle tasolle, mutta sitä lainkaan huomioimatta th jäikin päivittelemään kokonaispainonnousua sillä intensiteetillä, että asiakkaalle välittynyt viesti oli tyyliä "sumee läski". Th epäili lääkärin lähettävän uuteen sokerirasitukseenkin ihan vain sen takia, kun sitä painoa nyt on kokonaisuudessaan tullut aika paljon. Viis siitä, että 95% siitä kokonaispainonnoususta oli kyllä jo tullut siihen edelliseen sokerirasitukseen mennessä.
Lääkäri itsessään oli ihan mukava. Pyysi jatkamaan raudansyöntiä, teki nopean sisätutkimuksen, kuunteli sydänäänet ja totesi, että hyvin menee. Vaikka kyseessä olikin lääkärikäynti, tulin lopulta viettäneeksi suurimman osan ajasta terveydenhoitajan kanssa. No, miten vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti