maanantai 30. huhtikuuta 2012

Aa tuuti lulla

Raskauden myötä unen tarpeeni on kasvanut noin tunnilla. Samat kahdeksan tuntia, jotka e.e.r. olivat jonkinlainen jatkuvasti tavoittelussa oleva ihanne, ovat nyt ikään kuin selviytymisehto seuraavalle päivälle. Ja ne kahdeksan tuntiakin olisi syytä nukkua sikeästi, muussa tapauksessa unitunteja tarvitaan huomattavasti enemmän.

Nyt takana on neljä peräkkäistä liian lyhyttä ja huonolaatuista yötä, joten tuleva äiti alkaa olla aika koomassa. Todistettavasti ainakin yhden yön unet jäivät vajaiksi Nysän masujumpan ansiosta, viimeisimpänä puolestaan hyppäsin vessassa pelkäämässä raskausmyrkytystä (unisena mietin, että mikä "ektoplasma" sen taudin nimi nyt olikaan - aamulla sentään muotoutui mielessäkin vähän järkevämpään pre-eklampsian muotoon). En vieläkään tiedä, mikä tuon viimeöisen vessassa hyppäämisen ja sitä seuranneen kuumottelun aiheutti, takana kun ei ollut mitään järkyttävän suolapitoista iltapalaa (tai ruokaa ylipäänsä), ei massiivisista veden kulutusta eikä muutakaan nopeasti mieleen tulevaa selitystä. Nyt olo on väsymystä lukuun ottamatta normaalihko, joten en jaksa (kirjaimellisesti) tällä hetkellä enempää huolehtia. Siskolta haen tänään verenpainemittarin lainaksi, ja keskiviikkona pääsenkin jo purkamaan huoliani neuvolalääkärille.

Ei silti niin huonosti nukuttua yötä, etteikö matematiikko jaksaisi ilahduttaa. Tänään takana on kahdeksan vuotta ensimmäisestä tapaamisesta, ja sen kunniaksi sain aamulla suukon jokaisesta vuodesta. Jääkaappikylminä oikein makoisia kavereita aamuteelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta