sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Lisäenergiaa.

Sitä voi kai kutsua jo jonkinlaiseksi kiireeksi, jos sunnuntaina tietokoneen kannen avatessaan silmille hypähtävät torstaina avatut sivut, jotka piti silloin jättää auki miestä varten. Kiire oli ensin kaupunkipäivän viettoon matemaatikon kanssa, töihin ja sitten taas töihin. Nyt ei enää mihinkään.

(note to self: loppuraskauden ajan kannattaa keskittyä pienempiin tai paremmin penkitettyihin museoihin kuin Kansallismuseo)

Odottelin aikoinaan sitä "energistä keskiraskautta" sinne minne se nimensä puolesta kuuluisi - jonnekin puolen välin paikkeille. Ei sitä kuulunut, jos ei nyt mitään kovin päinvastaistakaan kyllä. Luulin, että raskauden aikaiset hormonimuutokset toisivat jotain mystistä lisäenergiaa, mutta todellisuudessa taitaa olla kyse alkuraskauden pahoinvoinnin ja muiden raskausoireiden tainnuttavan vaikutuksen tasoittumisesta. Mutta jos ei ole niitä oireita, niin ei kai ole mitään syytä erityisemmin piristyäkään.

Viikonlopun työt menivät kuitenkin sen verran kovalla buustilla, että tätä jos jotain kutsuisin energiseksi raskaudeksi. Kasvavaan mahaan alkaa jo tottua, eikä kohtukaan veny enää samaa tahtia ja aiheuta epävarmaa viiltelyä ja muita kivun kaltaisia tuntemuksia vatsan seudulla, joten ainakin töiden suhteen olo tuntui lähes normalisoituneen. Nostettavia laatikoita ei tule kyllä enää tuettua vatsaa vasten kuten ennen eikä kumartuminen tai kyykisteleminen tunnu mukavalta, mutta muuten tuntuu, että liika varovaisuus tekemisistä alkaa väistyä. Painotan sanaa liika, sillä toisaalta yritän edelleen kovasti olla intoutumatta ihan samanlaisiin fyysisiin ponnistuksiin kuin e.e.r (elämässä ennen raskautta). Työntekoon sai kuitenkin mukavasti sellaista tekemisen meininkiä, jota olen jo ehtinyt vähän kaivatakin. Olkoon tämä sitten se minun energinen keskiraskauteni.

3 kommenttia:

  1. Tuo e.e.r on aivan mahtava lyhenne. Meinasin jo masentua lämpölaskujen kanssa, mutta poikkeama blogiisi piristi kummasti. Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  2. Voi lämpölaskut sentään! Eivät kuuluneet koskaan minunkaan suosikkeihini. Voimia niiden ja muiden vastaavien parissa - tsemppaan sua mielessäni ainakin lähes joka päivä. Toivottavasti välittyy sinne asti..:)

    VastaaPoista
  3. No voi kiitos T! Menin aivan sanattomaksi (ja kommenttisi kirjastossa lukiessani päästin jonkinlaisen kiitollisuudesta kumpuavan pienen voihkaisun, joka sain naapuripenkin lukijan nostamaan katseensa kirjasta suuntaani).

    VastaaPoista

Tietoja minusta