Yksi äidiksi tulemisen riemuista on edessä siintävä välivuosi. Opiskelijana ja vain osa-aikaisesti töissä käyvänä äitiyspäivärahan määrä on lähtökohtaisesti sieltä asteikon alapäästä, ja asian parantamiseksi edes minimaalisesti olen yrittänyt nyt viime aikoina tehdä töitä tavallista enemmän. Päivärahaluokasta toiseen siirtyminen kun on tällä hetkellä hyvin pienestä kiinni. Tämä(kin) äitienpäivä vietettiin siis töissä, ja omaa äitiä käytiin juhlimassa ennakkoon jo eilen. Äitienpäiväreissulta saatiinkin sitten tuliaisiksi kaksi vatsavaivaista koiraa, jotka onnistuneesti jatkoivat viime päivien huonosti nukkumisen perinnettä herättämällä yön aikana kahdesti pihalle. Ja jos koirat eivät koko yötä valvottaneetkaan, niin allergiaoireet huolehtivat lopusta. Lopputuloksena on työpäivän ja kolmen yön valvomisen jäljiltä kovasti uupunut tuleva äiti.
Äideistä valeäiteihin. Nuorempi koirista oli ilmeisesti pienessä mielessään päättänyt, että "jos sinä niin kyllä minäkin", minkä seurauksena kotiamme koristaa kahden vatsavaivoista kärsivän koiran sijaan yksi vatsavaivainen sekä yksi vatsavaivainen ja valeraskautunut narttu. Valitettavasti tämä pieni hormonihyrrä ei koskaan tule kokemaan todellista äitiyden riemua, sillä sterilointiaika on suunnitelmissa heti kesäloman aluksi. On se vaan niin epäreilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti