Vaikka toisaalta uutta perheenjäsentä odotetaan jo malttamattomina, tuntuvat edessä olevat noin kahdeksan viikkoa kultaakin kalliimmalta vapaa-ajalta, jonka kulutan mieluusti ihan vain itse ja itseeni. Viikon päästä päätän opiskeluni tältä keväältä - ja samalla tältä vuodelta, vähän ensi vuodeltakin. Töissä olen sopinut käyväni vointini mukaan kerran viikossa tai miten sitten ikinä haluankin niin kauan kuin haluan. Kaikki muut pakolliset työt on tältä erää tehty, joten käytännössä olen ensimmäistä kertaa vuosiin tilanteessa, jossa voin pitää sellaista lomaa, jota eivät varjosta tekemättömät työt. Koska mitään tekemättömiä töitä ei ole. Viimeiset kymmenen vuotta olen opiskellut, käynyt töissä tai opiskellut ja käynyt töissä. Opiskelujen osalta on useimmiten kesäisinkin ollut joku projekti työn alla, joten jos töiden suhteen on sattunutkin vapaapäivä, olisi sen aina ainakin teoriassa voinut käyttää niihin opintoihin. Vapaapäiviä ovat siis aina varjostaneet joko työt tai tekemättömät työt.
Mutta nyt. Reilun viikon päästä herättyäni (herätyskellokin pääsee kesälomalle) voin halutessani koko loppupäivän vaikka kaivella olematonta napaani ilman syyllisyydentuntoa. Siirtää tavaran päivässä ja ajatella, että huomenna sitten lisää, jos ei tänään enempää jaksakaan. Tai ehkä ei huomennakaan, jos ei silloin siltä tunnu. Mikä outo ajatus. Miltähän se mahtaa tuntua? Tämänhetkisenä hypoteesina on kyllästyminen alle viikossa, mutta ehkä senkin voi ajatella kiinnostavaksi uudeksi tuttavuudeksi. Ja sitten voikin jo kehitellä jonkun lyhyen projektin päiviä piristämään.
Lopuksi vielä masu 29+6 (tai 30+1):
Oho, enää kahdeksan viikkoa! Kuullostaa kyllä ihan huipulta tilanteelta, ettei mikään tekemätön paina. Opiskelijalle kun se on niin tuttua, että aina niinä vapaapäivinäkin on vähintään syyllinen olo siitä, mitä kaikkea voisi tehdä, jos saisi aikaan. Joten nautiskele!
VastaaPoistaEdelliseen postaukseen viitaten koiralle pikaista ylipääsyä. Meillä myös kanit harrastivat valeraskauksia ja näyttivät kyllä melko järkyttäviltä paljaaksi kynittyjen mahojensa kanssa.
Minkälainen laskukaava sulla/neuvolalla on,kun eikö laskettu aika ole 40vk? 38vk kyllä jo täysiaikainen? Tai voi apua. Mä olen kuvitellut,että itsellä olisi vielä n 6 vk laskettuun aikaan,mutta koska viikkoja nyt 34 niin tuolla laskukaavalla ne väheneekin enää 4.
VastaaPoistaJa aivan parhautta,että sulla alkaa kohta ansaittu loma. Yritetään sitten nähdä jossain vaiheessa. Itseäkin kyllä jo hirvittää,että laskettu aika on niin lähellä, ei sitä osaa toiseen valmistautua yhtään sen paremmin kuin ekaan.
Kylläpäs aika on kulunut nopeasti! Itsekin kannustaisin nauttimaan aikatauluttomuudesta ja laskemaan kierroksia hyvällä omallatunnolla, mikäli suinkin maltat. Pian olet jo tuhiseva vauva kainalossa ja silloin riittää taas tekemistä. Lepäily ja voimien keräily ennen synnytystä tekee varmasti hyvää.
VastaaPoistaMarika: oli niitä viikkoja sittenkin yksi enemmän (lopputulostahan ei tässä vaiheessa kyllä vielä tiedä), mutta laskettu aika sentään on entisellään. Viikko lisää aikaa nautiskella..:)
VastaaPoistaKoirakin välittää kiitokset huomioinnista. Turvonneita nisiä lukuun ottamatta tilanne alkaa valeraskauden osalta stabiloitua. Omat ja vauvan pehmolelutkin säästyivät suuremmalta hoivaamiselta, joten leikkausta lukuun ottamatta ollaan voiton puolella.
Myrtti: tuli tosiaan pieni ajatusvirhe. Kyllä 38 viikkoinen taidetaan määritellä täysiaikaiseksi, mutta kyllä se laskettu aika lasketaan kuitenkin 40 viikon odotuksen mukaan, joten kyllä teilläkin on vielä se arvioitu kuutisen viikkoa aikaa jännittää. Ens viikolla voitais jo joku päivä jännitellä yhdessä.
Z.V: Niinpä! Vielä yksi tentti ja sen jälkeen kaikki mahdolliset kierrokset jäävät lähinnä töiden varaan. Jonkinlainen aktiivisuus lienee kuitenkin syytä säilyttää ihan vaikka oman mielenterveyden ja verenkiertoelimistön kunnon vuoksi. Mutta pääpiirteittäin: sohva - täältä tullaan!