sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Happea!

Takana on yhdeksän lomapäivää, joista seitsemän olen ollut töissä. Eläköön kesäloma, pitkät aamu-unet ja autuas vapaa-aika. Ei nyt mennyt ihan niin kuin piti.

Kaikki muukaan ei ole sujunut ihan niin kuin Strömsössä. Vaikka olen koko tähänastisen odotusaikani keskittynyt mahdollisuuksieni mukaan ehkäisemään Nysän allergioita, en näin jälkikäteen juuri pysty omiini enää vaikuttamaan. Voi äiti, minkä teit, kun et syönyt kalaa minua odottaessasi!  Lapsuudessani koulun keittiöön kuljetettu allergialista oli vähintäänkin kilometrin mittainen, minkä lisäksi repussa kulki mukana arviolta puolentoista litran limupullon kokoinen "päärynä" sekä sen kautta nautittavat astmalääkkeet. Allergioista suurin osa jäi sinne lapsuuden maisemiin, samoin astma, jota olen tottunut verenluovutuksissa ja muissa vastaavissa terveyskyselyissä sanomaan yksinomaan lapsuuden ongelmaksi. Lievää koira-kissa-hevonen-koivu-leppä-paju-pähkinä -allergialuetteloa olen kantanut mukanani aikuisuuteen asti, mutta oireet eivät sitten ala-asteen ensimmäisten luokkien ole juuri onnistuneet ylittämään cetirizin-kynnystä.

Kunnes tuli tämä kevät. Kuulemani mukaan pahin siitepölykevät kahteenkymmeneen vuoteen. Yhtäkkiä elo omien koirien kanssakaan ei ole sujunut ohimenevällä ihon kutinalla vaan öisin on ruvettu heräämään siihen, ettei henki oikein kulje. Vinkuu kyllä mennessään kuin pirullinen pillipiipari. Antihistamiinia ja nenäsumutetta on käytetty lääkärin antaman luvan varassa jo aiemminkin, mutta muuhun lääkitykseen en ole Nysän vuoksi uskaltanut tai halunnut koskea. Kun sitten keskiviikon ja torstain välisenä yönä valvoin pari tuntia yskien ja henkeä haukkoen, ja totesin, että nyt olo on ehkä ylittänyt sen "aiheuttaa enemmän hyötyä odottajalle kuin haittaa sikiölle" -määritelmän, joka noihin avaaviin lääkkeisiin on niiden käyttöohjeissa kirjattu. Kun kotitekoinen höyryhengityskään ei helpottanut oloa, päätin luottaa jostain vauva-lehden keskustelupalstalta bongaamaani "kysy kätilöltä" -keskustelun vastaukseen siitä, ettei keuhkoihin inhaloitavista astmalääkkeistä ole todettu haittaa sikiölle. Sormet ristissä toivoin vielä, että vanhentunut lääke = heikentynyt teho, eikä mitään muuta. Sillä mentiin aamuun asti, aamulla soitin vielä mieltä rauhoittaakseni teratologiseen tietopalveluun, josta vakuutettiin keskustelupalstan vastaukset oikeaksi ja vakuuteltiin vielä, että hapen saanti on sieltä prioriteettilistan kärkipäästä, jos nyt jotain plussia ja miinuksia lähdetään kirjaamaan. Seuraavaksi aamuksi vielä lääkäriaika tutulle lääkärille, ja tadaa:

Ennaltaehkäisystä jälkiehkäisyyn.



Onneksi kyseessä on sentään vain kuuriluontoinen astmalääkitys. Parin viikon kortisoni-salbutamoli -annoksella flixonase-heinix -alkupaloilla maustettuna pitäisi päästä pahimman yli Nysää vahingoittamatta. Mieluummin olisin ollut ilman, mutta täytyy sanoa, että on tämä ongelmaton hapen saanti ihan mukava tunne sekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta