Vauvaviikon lopputuloksena tapahtui ns. päiväkoti-ilmiö, eli tuleva äiti pusutteli kummipojalta itselleen kunnon flunssan. Pari päivää lämpöilyä, ja nyt jo viikon kestänyt, lähes koomiseksi yltynyt limaneritys. Tarkemmilta yksityiskohdilta ehkä säästän ulkopuoliset. Vaikka välillä vielä ääni vielä vähän katoaakin, kurkku tuntuu ajoittain aralta ja taskut pursuavat nenäliinoja, ollaan selvästi kuitenkin jo voiton puolella. Nysälläkin alkaa onneksi olla jo ikää ja kokoa sen verran paljon, etten juuri jaksa murehtia yhtä flunssaa.
Vauvaviikko muuttuikin lennosta kummiviikoksi, kun kummipojan luota kiirehdin tapaamaan kummityttöä äiteineen (toivottavasti flunssa jäi kuitenkin välittämättä eteenpäin) ja samana päivänä saimme Matemaatikon kanssa vielä pyynnön tulla kummeiksi sille pikkuiselle, jonka syntymää tuossa jokin aika sitten täälläkin valvottiin ja varrottiin. Joka kerta kummeiksi pyydettäessä tuntee itsensä niin etuoikeutetuksi saadessaan kutsun osallistua lapsen elämään ihan erityisessä roolissa. En toki tiedä, ajattelevatko vanhemmat sitä itse niin merkittävänä asiana, mutta itse olen ollut jokaisesta kolmesta kummipyynnöstä todella otettu. Kaikki kummilapset ovat vielä hurjan pieniä, mutta toivon kyllä ajan kanssa kasvavani luontevaksi osaksi jokaisen heidän lähipiiriään. Omat kummini asuivat satojen kilometrien päässä ja olivat lisäksi sen verran etäisiä ystäviä omille vanhemmilleni, että yhteydenpito on ollut lähinnä kortteja jouluna ja syntymäpäivänä sekä satunnaisia tapaamisia suurimmissa perhejuhlissa. Kovin läheisiksi en ole heitä kokenut koskaan, ja tuntuisi kurjalta, jos oma kummius ajelehtisi samanlaiseksi etäkummiudeksi. Tämän takia tavoitteena on nähdä kummilapsia alusta asti edes suhteellisen säännöllisesti ja muun muassa mahdollisuuksien mukaan torpedoida kummitytön vanhempien haaveilema maallemuutto.
Uusimpaan kummilapseen kertyykin etäisyyttä vähän enemmän kuin näihin kahteen muuhun, mutta onneksi yhteydenpito lapsen vanhempiin on tiiviihköä, eikä kumpaankaan suuntaan matkustaminen vaadi vuoden etukäteissuunnittelua. Nyt enää jännitetään, millaisen alun uusi kummisuhde lopulta saa - ristiäiset kun sattuvat suhteellisen lähelle Nysän laskelmoitua maailmaantuloa, joten tässä vaiheessa on vielä epäselvää, kestääkö tulevan äidin fysiikka enää pitkähköä autoilua tai mikä vielä jännittävämpää - olisiko meitä lähdössä matkaan kahden sijasta kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti