Neuvolakäynti nro. 7 takana. "Oma" terveydenhoitaja oli jälleen kerran sairaana, joten tällä kertaa päädyin tutustumaan tätiin numero 6. Koko neuvolan henkilökunta on pian tullut tutuksi, kun hoitaja vaihtuu joka kerta. En edelleenkään jaksa siitä juuri stressata. Kun mitään kummempia avautumisen tarpeita ei ole, on loppujen lopuksi aika yksi ja sama, kuka sen verenpaineen ja sf:n mittaa. Tämänkertainen täti oli sitäpaitsi ensimmäisen jälkeen ehkä mukavin kaikista. Asiallinen, tehokas ja ystävällinen.
Paino jatkaa epätasaista nousuaan (+320g/vko), hemppa laskuaan (127) ja sf-mitta keskikäyrän suuntaista kohoamistaan. Ei turvotuksia, puhdas virtsanäyte, sykkeet tasaiset ja verenpainekin neuvolapaineiksi ihan ookoo. Nysä nätisti raivotarjonnassa, mutta toistaiseksi vielä aika ylhäällä. Kiitos ja hei.
Äitiyslomakin pääsi sitten lopulta alkamaan. Keskiviikko oli virallinen aloituspäivä, mutta kalenterissa oli viikonlopun kohdalla vielä niin mukavasti punaista väriä, että käväisin lauantaina ja sunnuntaina vielä töissä jättämässä jäähyväiset (ja kuittaamassa ihan kohtuullisen palkan). Takaisin saa kuulemma mennä heti kun siltä tuntuu, ja esimiehen mukaan olen "siinä mielessä onnellisessa asemassa, että saan jatkossa(kin) käytännössä valita itse työpäiväni ja työaikani". Nysän luonteenlaadusta ja vaatimustasosta riippuen tämänhetkisenä tavoitteena on aloittaa osa-aikaiset työt heti alkusyksystä. Työpaikka kun on käytännössä naapurissa, työnteko käy enemmän mukavasta kuntoilusta kuin työstä ja tulevalle isälle tekee varmasti hyvää saada viettää ihan kokonaisia tunteja yksin jälkikasvustonsa kera, joten olosuhteiden niin salliessa palaan harrastelemaan mahdollisimman pian. Voi tämä kyllä olla tällaista naiivia e.e.v -haaveiluakin, mutta aika näyttää, ja sen mukaan eletään.
Kuulostaa varsin mukavalta työpaikalta, toivottavasti on myös sitä :)
VastaaPoistaSuunnitelma osa-aikaisesti työskentelystä vauva-aikana ei musta ainakaan kuulosta mitenkään naiivilta. Ja käyväthän vauvojen isätkin usein töissä, mikseivät sitten äidit voisi? Jos puoliso hoitaa työpäiviä edeltävät yöheräilyt ja vauvan hoidon työssäolosi aikana, on maidonsaantiasia varmasti järjestettävissä, varsinkin jos työpaikka on kotia lähellä.
Jännittävää, että H-hetkenne lähestyy. Jännitän puolestasi täältä etäältä lähes yhtä paljon kuin jännitin omieni puolesta. Ei sillä, että synnytys olisi mitenkään erityisen jännitettävä asia, mutta uuden perheenjäsenen näkeminen on.
On meillä kyllä oikein mukava työpaikka. Omaa alaa se ei ole, mutta tuollaisena harrasteluna se on oikein oivaa ajanvietettä. Varsinkin kun siitä tosiaan ihan maksetaankin.
VastaaPoistaHauska kuulla, että "lapsellistenkin" ystävien mielestä suunnitelma on ihan toteuttamiskelpoinen. Nyt enää jännitän, saanko synnytyksessä jonkun hormonimyrskyn, jonka takia en seuraavaan kolmeen vuoteen raaski itse laskea vauvaa käsistäni, vaikka mahdollisuus siihen olisikin. Toivottavasti en.
H-hetki tuntuu omassa mielessä jokseenkin yhtä läheiseltä kuin viime vuoden marraskuussa. Tällä hetkellä lähes kaikki niin seuraamani odotusbloggarit kuin tosielämän ystävätkin ovat jo synnyttäneet omansa, ja olen ikään kuin "yksin raskaana". Eikä tosiaan tunnu siltä, että tilanne vähään aikaan miksikään muuttuisikaan. Vaan eipä tässä nyt vielä mikään hoppu olekaan, kalenterissakin on paljon päiviä jäljellä.