Puolikas.

Vauvavuoden puoliväli saavutettiin eilen Jiin puolivuotispäivän merkeissä. Päivänsankari ei saanut kakkua (niin pitkällä ruokamaisteluissa emme taida olla vielä pariin vuoteen), mutta banaanilla pääsi sotkemaan mielin määrin. Ja melko luovasti itseään sillä toteuttikin.

Puolen vuoden kunniaksi äiti pääsi pateettisena muistelemaan menneitä (puoli vuotta sitten tähän aikaan..) ja lapsi jälleen kerran kuvattavaksi ystäväpariskunnan studiolle. Mahdollisimman hyväntuulisen kuvaustuokion toteuttamiseksi suoritetut päiväunien optimointiyritykset (mahdollisimman myöhään päikkäreille, jotta heräisi mahdollisimman lähellä kuvausten alkamista) osoittautuivat turhiksi, kun lapsi päättikin ihan itse nukkua ennätyslyhyet päikkärit. Tämä tuntuu olevan aika vakiokaava: jos on jotain ohjelmaa sovittuna, lapsi nukkuu ennätyspitkään, jolloin tulee takuuvarmasti kiire. Ja vastaavasti silloin, kun pitkiä unia toivotaan ja niille olisi aikaa, niitä ei takuuvarmasti nukuta.

Ei se mitään. Jii innostui uusista naamoista, ja jaksoi kertyneestä unipaineesta huolimatta naureskella holtittomasti lähes koko kahden tunnin kuvaussetin ajan. Jii on hyvin kiitollinen kuvattava kuminaamansa kanssa, sillä kymmenestä peräkkäisestä ruudusta harvoin löytää kahta samanlaista ilmettä. Lapsi on helppo myös innostaa lähes hysteeriseen nauruun, esimerkiksi aloittamalla jokin suosikkiloruista (Ii, huusi auto, / olen iloinen..). Valtavan söpöjä kuvia lopulta saimmekin kasakaupalla.

Kotona ikuistimme vielä puolivuotiaat töpöjalat savimuottiin, koska tällainen naurettavan helppokäyttöinen askartelupakkaus oli meille sattumalta päätynyt. Siinä olikin ikärituaaleja kyllin puolelle vuodelle.

Puolivuotias pikku-Jii:

- hymyilee ja naureskelee edelleen suurimman osan valveillaoloajastaan

- harjoittelee kovaa vauhtia konttaamista sekä karhukävelyä. asento molempiin on oikea, mutta liike eteenpäin päätyy vielä useimmiten otsalleen. ryömienkin useimmiten peruuttaa.

- rakastaa lauluja ja loruja. lähes mikä tahansa epämukavuustila on muutettavissa mukavuustilaksi lauleskelemalla. suosikkilorut ovat lähes yksinomaan Kirsi Kunnasta.

- tutkii mielellään ihan kaikkea suullaan. koiraa ei onneksi ole vielä maistettu.

 - sormiruokailee kykyjensä mukaan. suurin osa ravinnosta saadaan silti edelleen maitona ja soseina.

- on alkanut vähitellen kiinnostua perheen koirista. juniorikoira saa selvät sympatiat hymyjen ja varovaisten silitysten merkeissä, senioriin sen sijaan pidetään vielä toistaiseksi kunnioittavaa etäisyyttä.

- hihkuu ilosta aina Matemaatikon palatessa kotiin. muutkin kotiin saapuvat vastaanotetaan hurmaavan hymyn kera. 

- osaa jo pikkuisen nukkuakin..