Tänään saatiin harrastuskokoelmaan uusi tuttavuus Mami & Vaavi -bailatinon merkeissä. Itsehän olen käsittämättömän lahjaton, mitä tulee raajojen liikutteluun musiikin tahdissa, mutta uskaltauduin kuitenkin mukaan, kun arvelin, ettei siellä varmaan niin totisina tepastella. Kun on kerran vauvat ja kaikki.
Oli hauskaa. Saatoin olla ainut, jonka mielestä vasempaan voi mennä molempiin suuntiin, tai ainoa, joka nosti aina väärää jalkaa väärällä hetkellä, mutta viis siitä. Kieli keskellä suuta keskityin tuijottamaan ohjaajan jalkoja ja lähettämään vimmattuja liikekäskyjä omilleni, mutta eivät ne silti ihan rytmissä liikkuneet. Onneksi muiden huomiota veivät omien jalkojensa lisäksi ne omat vauvat, joten kukaan tuskin kovin keskittyneesti analysoi minun virheliikehdintääni.
En olisi ikinä uskaltanut mihinkään kuntokeskusten bailatinoihin juurikin sen takia, että vasempia jalkoja näyttää minulle kertyneen kaksin kappalein, mutta vauvat! Niiden varjolla voi tehdä melkein mitä vain, eikä kukaan ihmettele. Jos törmää vieruskaveriin, voi aina hämätä sitä kehumalla äkkiä sen vauvaa. Tai jos vasemmalle käännöksiä tulee muutama liikaa, voi vetäytyä vähäksi aikaa salin sivuun "rauhoittelemaan lasta". Eikä tartte olla niin tyylipuhdasta. Kun on kerran se vauva ja kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti