Neuvostovisiitti.

5kk-neuvola.  

Aurinkoinen poika. Kasvaa tasaisesti rm:lla, maistelee kasviksia. 

Kasviksia maisteleva Naantalin aurinko pisteli kyllä neuvolassa parastaan. Kädet vispasivat hullun lailla, sylki vain pärskyi ja kaikkea käden ulottuvilla olevaa olisi pitänyt vähän maistella. Samoilla käyrillä mentiin edelleen (pituus -1, paino 0, päänympärys +1), vaikka itsestä tuntui, että vauva on sitten viime käynnin humpsahtanut melkein taaperon mittoihin. Tällä hetkellä hitaahkoon pituuskasvuun suhtaudutaan iloiten, mutta miksi - se selviää myöhemmin.

Sormiruokailu ei ole ihan kauheasti ottanut tulta alleen. Eri ruoka-aineiden maisteluirvistyksistä saisi mainion kuvakollaasin, ja todistettavasti jonkin verran tavaraa on mennyt läpikin, mutta parina edellisenä päivänä pelkkä ruoka-aineiden eteen asettaminen on synnyttänyt kovaäänistä protestointia. Pienet kädet kun eivät vielä toimi ihan niin kuin käyttäjänsä haluaisi, joten ruokailuhetkien lopputuloksena on ollut yleensä sotkuinen keittiö, turhautunut lapsi ja tyytyväinen koira. Maisteltu on tähän mennessä perunaa, maissinaksuja, parsakaalia, avokadoa ja kurkkua. Parsakaali siirtyi kahden kerran kokeilun jälkeen osastoon "palataan asiaan myöhemmin", kun perin ilmavaa vatsaa valvoivat yhden yön ajan niin äiti, isä kuin lapsikin. Seuraavaksi voisi kokeilla ehkä banaania. Vai lieneeköhän liian aikaista siirtyä makeiden pariin?

J:n ominaiskiljahtelu on muuten vaihtunut kuulijoidensa iloksi lauleskeluun. Myös jokeltelu on jälleen kuvioissa. Laulaminen on sellaista sympaattista, selvästi melodisempaa jokeltelunkaltaista ääntelyä. Kotona kyllä jatkuvasti kuunnellaan musiikkia ja lauleskellaan sekä lapselle että omaksi iloksi, välillä ihan rasittavuuteen asti, joten ääntelyn kehitys ei juuri yllätä. Onneksi tällaiset uutiset puoltavat perheen kommunikointitapoja.