Hah, käänteinen karma toimii!
Eilisen kylpyhetken päätteeksi lapsi pujahti yöpukuunsa jotakuinkin minuutilleen samoihin aikoihin kuin The Päivärutiini käskee, ja siirryin siitä vähän epäluuloisena, mutta erittäin toiveikkaana olohuoneeseen iltaimetyksen pariin. Odotin virkeiden nappisilmien pojottavan sylistä vielä tunnin tai pari myöhään venyneiden iltapäikkäreiden takia, mutta niin vain alkoi silmä lupsua ihan aikataulussa. Keskeytin ruokinnan kääriäkseni lapsen puolikapaloon (yöllistä viuhtomista vähentääkseni), ja jatkoin ruokkimista. Lapsi nukahti rinnalle, ja vaikka varovasti yritin häntä havahduttaa ennen sänkyyn laskemista (sohva-autotalli -ilmiön välttääkseni), niin tyyppi veteli sikeitä syvemmässä unessa kuin koskaan aikaisemmin.
Ensimmäinen yönälkä tuli minuutilleen kahden tunnin kuluttua, ja mielessäni jo orientoiduinkin heräämään koko yön samalla rytmillä, mutta yllätyksekseni seuraava ateria popsittiin vasta viiden tunnin päästä! Viiden tunnin! Meidän ennätys! Viisi tuntia silkkaa unta! Luulen, että lapsi olisi saattanut posotella pidempäänkin, mutta heräsi, kun jouduin itse yskimään siinä vieressä. Joka tapauksessa - viisi tuntia tuntui viime yönä niin voitolta, että pelkästä ilosta en itse saanut seuraavaan tuntiin unta. Meinasin herättää Matemaatikonkin ihan vain kertoakseni, että lapsi on nukkunut viisi tuntia putkeen ensimmäistä kertaa elämässään.
Ennätyspitkän unipätkän lisäksi lapsi oli ennätyshelppo saatella takaisin unten maille ensimmäistä nukahtamista seuranneiden havahtumiskitinöiden jälkeen. Vähän kädellä paijasi, niin lapsi vaipui saman tien takaisin uneen. En tiedä, oliko kaikki tämä pelkän kapalon ansiota, mutta taidan kääräistä ne jalat pakettiin kyllä ensi yöksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti