Vauvalan neuvokerhossa jaettiin tänään ajatuksia vauvojen nukkumisesta. Kuinkas ollakaan. Siihen mennessä meillä olikin Jiin kanssa takana sekä huonosti nukuttu yö että päikkärirytmin lässähtäminen yllättäen alkaneen muskarin takia. Kriisin ainekset ilmassa, mutta yllättäen Nappula vetelikin sikeitä samalla kun ennätysmäärä vauvoja karjui ympärillä ja perhetyöntekijä yritti epätoivoisesti sen metelin yli jutella nukkumisasioista enemmän tai vähemmän epätoivoisten äitien kanssa.
Epätoivoa tosiaan riitti. Oli paikalla toki näitä "meidän lapsi on syntymästään asti nukkunut täyspitkiä yöunia" -ihmisiäkin, mutta onneksi myös muita, joilla syödään useammin kuin kerran tai kaksi yössä. Niin paljon kuin itse haaveilinkin itseni kaltaisesta supernukkujavauvasta, on kai nyt vain hyväksyttävä, että niitä täyspitkiä yöunia ei meillä tulla nukkumaan vielä moneen kuukauteen, ja lapsen ruokarytmi on mitä on, ilman, että siihen voin juurikaan vaikuttaa. Koska oma väsymys nyt ei tunnu yksittäisiä päiviä lukuun otttamatta mitenkään ylitsepääsemättömältä, ajattelin ottaa asian suhteen jonkinlaisen zeniläisen asenteen, ja antaa asioiden rullata omalla painollaan. Mitä sitten, että oma muisti tuntuu välillä vähän brakailevan, senat menevät joskus sakaisin ja saatan ajoittain löytää itseni esimerkiksi kehumasta liikennevaloja. Vauva-arki rullailee kuitenkin ihan mukavasti, päikkärirytmi on suhteellisen hyvä ja tasainen, ja vauvan itkupotkuraivaritkin melko lailla muisto vain.
Jotenkin pitäisi silti pystyä väistämään pahimmat karikot tulevaisuuden suhteen. Ettei helppouden vuoksi totuttaisi lapsosta limukalle, kuten Matemaatikko tapaa sanoa. Esimerkiksi yhden nimeltä mainitsemattoman vauvaforumin unikoulu-keskustelusta on hyvä hakea vähän K18-tasoista matskua aiheuttamaan selkäpiitä karmivaa pelkoa siitä, miten huonosti asiat voivat olla joskus viiden kuukauden, tai vielä vaikka vuoden päästä. Koska luonnollisesti, vaikka unet nyt tässä vaiheessa ovatkin mitä ovat, kuvittelen lapsen vuoden päästä jo nukkuvan täyttä häkää kuin vanha tekijä. Tähän ei saa kommentoida mitään sarkastista tai skeptistä. Kyllä nukkuu!
No niin. Päikkärirytmin sekoittumisesta johtuen illan rytmitys on tällä hetkellä vielä tuntematon. Hyvää uskoen lähden nyt kylvettämään lapsosta. Josko se vaikka harhautuisi luulemaan, että viimeisimmistä päikkäreistä olisi aikaa enemmänkin, ja sippaisi tavoiteajassa kaikesta huolimatta. Toivossa on hyvä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti