Joka päivä tapahtuu jotain maailmaa mullistavaa. Yhtenä päivänä se vain hymyilee ensimmäistä kertaa, kannattelee päätään, naurahtaa ääneen, keskittyneesti tarkkailee jotain lelua, vierastaa, rauhoittuu puheeseen tai irvistää maitohappobakteereille. Mitä tahansa ihmiskunnan kannalta varsin mitätöntä, mutta yksilön (ja varsinkin yksilön vanhempien) näkökulmasta valtavan suurta. Siitä on kasvamassa ihan oikea tyyppi!
Jiistä on kymmenessä viikossa kasvanut aika hyvä tyyppi. Näin objektiivisesti sanottuna. Jii hymyilee paljon, pyrkii kovasti juttelemaan niin äidin, isän kuin lelukaaressa roikkuvan ampiaisenkin kanssa. Jii valloittaa vanhempansa lähes joka ilta osallistumalla iltalauluihin omalla jokelluksellaan, eikä vähiten söpöä ole innokas kommunikointi uuden parhaan kaverinkaan kanssa:
Neuvolasta saatu klassikko odotti meillä aikansa seinälle pääsyä, sillä hoitopöytä sijaitsee kosteissa tiloissa, joten kuva piti ennen kiinnitystä päällystää. Mikä taas tuntui kymmenen viikon ajan ylitsepääsemättömältä urakalta, mutta hoitui lopulta vajaassa kymmenessä minuutissa. Kannatti vetkutella. Nyt Helmi Hymynaamaksi ristitty kaveri piristää vähän heikompaakin vaipanvaihtosessiota, ja saa lapsen viihtymään hoitopöydällä tarvittaessa vähän pidempäänkin. Ei hullumpi sisustuselementti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti