Yhtä matkaa lyhentyvien päivien ja sateesta synkkien ilmojen kanssa saapuivat pieniä ikeniä kutittelevat hampaanalut, loppumaton tarve liikkua omin voimin sekä niiden summana hurjasti huonontuneet yöunet. Yöunien laatuun tosin vaikuttanee myös oma lääkekuurini, joka ähinästä ja piereskelystä päätellen vaikuttaa myös vauvan vatsaan, vaikka farmaseutti toisin lupasikin. Ja edelleen, toisin kuin farmaseutti lupasi, lääkkeet eivät, harmi kyllä, ole myöskään "erittäin piristäviä" - tai sitten väsymykseni aste on sitä luokkaa, ettei edes amfetamiini aiheuttaisi mitään erityistä piristymisen kokemusta.
Päivien harmaus ja tietynlainen elämäntilanteen pysähtyneisyys (vaikka päivät melkoisella vauhdilla ohi kiitävätkin) ovat omiaan herättämään jotain melkein kaamosmasennuksen kaltaista. Jatkuvasti liian lyhyeksi jäävät yöunet eivät luonnollisestikaan auta asiassa. Ensiavuksi päädyin kirppikselle etsimään jotain vähän värikkäämpiä lastenvaatteita tuon lähinnä valkoisen ja harmaan eri sävyistä koostuvan lastenvaatekokoelman piristykseksi. Mustan makuupussin (voi, miten värikäs!) seuraksi löysinkin iloisen kirjavat, sivutoimisesti puolison ainaista koti-ikävää lievittävät traktoripökät (Matemaatikkohan on siis juuriltaan ihan oikea jyväjemmari) sekä ihanan Iso Rex -pehmokirjan vihdoin viimein vauhtiin päässeitä lukutuokioita varten. Sentään jotain väriä tänne hämärään!
Viikon luontoääni: kuolakuplien välistä tulvivat riemunkiljahdukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti