Tasauspäivä.

Matemaatikon päiväsuunnitelmat peruuntuivat yllättäen, joten pääsimme eilen koko perheen voimin nauttimaan harvinaisesta arkivapaasta. Tarkoituksena oli ensin osallistua muskariin koko porukalla, ja muskarin jälkeen pyrähtää päikkäreitään nukkuvan Jiin kera Helsingin kiipeilykeskukseen treenaamaan seinille kiipeämisen jaloa taitoa.

Jii antoi kuitenkin jälleen kerran vanhemmilleen muistutuksen liiallisen suunnittelun turhuudesta, ja muskaria seurasikin Pitkien Päikkäreiden sijaan Karmea Raivokohtaus, joka hiipui vasta turhautuneen äidin käännettyä rattaiden renkaat kotia kohti. Kotona itkuunsa nukahtanut kiukkupussi siirrettiin varovasti vanhempien sängylle jatkamaan päikkäreitä, ja ensimmäisen havahtumisitkun seurauksena sängylle siirtyivät myös vanhemmat. Sieltä sitten kolmen tunnin päästä heräsivät tokkuraisina entinen kiukkupussi, äiti ja isä - joista jälkimmäiset olisivat voineet hyvin jatkaa uniaan vielä toisetkin kolme tuntia.

Kiipeilemään ei siis päästy, ja arvokas arkivapaa kului lähinnä päikkäreihin, mutta tulivat ne kyllä tarpeeseenkin.

Sillä. Jiin unet ovat olleet viimeiset kaksi viikkoa täysin luokattomia. Tai no niin. Kahden viikon aikana on ollut yksi hyvä yö, ja hyvä yö tässä kontekstissa tarkoittaa yötä, jolloin sain nukkua 3+2+3,5 tunnin unipätkät. Muuten yöt ovatkin olleet yhtäjaksoista syöttörumbaa ja loputtomia ilmavaivaitkuja. Lähes joka yö olen päätynyt koomassa myös vaihtamaan falskannutta vaippaa ja kastunutta yöpukua. Samalla kun itse pyörin ympyrää sängyssä ja kääntelen kitisevää lasta puolelta toiselle, näyttää Matemaatikko koisivan vieressä suloisen sujuvasti. Näky on omiaan herättämään katkerahkoja ajatuksia, mutta kompensaationa todettakoon, etten se kuitenkaan ole minä, joka illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä raahustaa kahden vetohurtan kanssa säässä kuin säässä.

Tänä aamuna pääsi pelkästä väsymyksestä pieni itku. Lohdutukseksi olenkin sitten saanut viettää koko päivän ihan keskenäni Jiin seurassa Matemaatikon viettäessä vapaailtaa työpaikan teatteri-illassa. Jotenkin homma haiskahtaa nyt vähän epäreilulta, mutta kai tämä tästä tasoittuu viimeistään ravitsemusvastuun siirtyessä äidiltä jääkaapille.

Jälleen kerran - sitä odotellessa.