keskiviikko 15. elokuuta 2012

Mummo-/mamma-/mimmimagneetti

Jiin kanssa on tämän vähäpätöisestä iästä huolimatta ehditty liikuskella jo suhteellisen aktiivisesti. Välillä pelottaa, että vähän turhankin. Vaunuttomasta elämäntilanteestamme johtuen Jii on kulkenut alusta asti mukana kantorepussa, ja on näin ollen ehkä vähän vaunuvauvoja enemmän ihmisten näkyvillä - vaikka pääasiassa nukkuhupun alla on toistaiseksi aikaansa viettänytkin.

Kantorepusta pilkottava vauvan pää toimii nähtävästi loistavana keskustelunavaajana mitä kummallisemmissa tilanteissa. Useimmat uudet tuttavuudet ovat eri-ikäisiä naisihmisiä - mummoja tai eri-ikäisten lasten äitejä pääasiassa. Onpa kyllä jonkun kerran joku mieskin pysähtynyt ihastelemaan vauvaa ja kyselemään sen ikää. Vauvan tiimoilta onkin ehditty käydä jo kohtuullisen koomisia keskusteluja. Joku randonmummu metrossa esimerkiksi tiedusteli Jiin sukupuolta ja kuultuaan sen katsoi lapsen isää ja totesi, että "onneksi olkoon, se on sitten sinun". Minua lohdutettiin heti kiireesti sanomalla että "seuraava on sitten sinun. se on tyttö.". Jaahas, vai niin.

No, en pistä ollenkaan pahakseni koomisista tai vähän vakavammistakaan keskusteluista vieraiden ihmisten kanssa. Muutenkin liputan kaikella tällä kahden ja puolen viikon varteenotettavalla kokemuspohjalla ihan täysillä tuon kantorepun puolesta. Tai en tiedä, onko tuo kyseinen malli mitenkään vertaansa vailla, mutta kantorepun puolesta noin niin kuin yleisesti. Esimerkiksi julkisilla liikkumisen kätevyys on rattaisiin verrattuna ihan omaa luokkaansa kantorepun kanssa - vaikkei sillä ilmaisia matkoja vaunujen lailla saakaan. Toistaiseksi Jii on nukahtanut reppuun melko pian sinne pujottamisen jälkeen, mutta muutama kitinälenkkikin on sen kanssa ehditty jo kokea. Välillä ei ole auttanut mikään muu kuin pujottaa lapsi pois repusta, kaivaa tissi esiin, imettää ja laittaa lapsi takaisin taskuun. Imettämistä onkin tullut jo kokeiltua muun muassa parkkipaikalla autossa, lähijunassa, juna-asemalla ja metsässä kannon päällä kykkien. Lapsi todella avartaa maailmankuvaa melko tehokkaasti.

Sain muuten vihdoinkin lähetettyä synnytyssairaalaan kiitokset kätilöllemme. Laitoin palautteen tylysti verkkosivujen palautelomakkeen kautta ja vaikken mitään vastausta siihen toivonutkaan, ilahduin saadessani palautetta käsitelleeltä ihmiseltä vastauksen, että palautteeni on välitetty eteenpäin sekä kätilölle että hänen esimiehelleen. Toivottavasti palaute ilahdutti edes vähän myös sairaalan päässä. 

Mimmimagneetit.

4 kommenttia:

  1. Onnea vielä perheenlisäyksestä! Minkä merkkinen tuo teidän kantoreppu muuten on?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tuo reppu on Becon Butterfly 2 -mallia. Ihan mukava ja kätevä näin kahden tiuhaan vaihtuvan kantajan käytössä. Pientä tuunausta se kyllä kaipaisi, mutta pääasiassa olemme olleet puolison kanssa molemmat ihan tyytyväisiä.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin oli toisella kierroksella käytössä samantyyppinen reppu. Olin kyllä todella tyytyväinen. Kun lapsi oli repussa selkäpuolella, onnistui lapsen nukuttaminen ja kotityöt samanaikaisesti ja kieltämättä olisi ollut vähän hankalaakin vetäytyä makuuhuoneeseen vauvaa nukuttamaan, kun kaksivuotias säntäili pitkin asuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, en tiedä, voiko varsinkaan useamman lapsen kanssa mitenkään edes pärjätä ilman kantoliinaa tai -reppua. Tuntuu, että jo tämän yhden kanssa se on välttämätön, että pystyn ylipäänsä tekemään mitään muuta kuin pitelemään vauvaa. Vähän helpommaksi tämä muuttunee, kun vauvan saa tuonne selän puolelle, mutta toistaiseksi jatketaan vielä "vauvamahan" ja sen tuomien rajoitteiden kanssa.

      Poista

Tietoja minusta