torstai 9. elokuuta 2012

Ensimmäiset viikot

Tuore äiti ei ole vielä tottunut laskemaan katsettaan lapsestaan eikä suuremmin jakamaan huomiotaan muulle maailmalle. Ensimmäiset yötkin menivät omaa hengitystä pidätellen, jotta lapsosen pieni pihinä kuuluisi paremmin. Hetken uinahduksen keskeytti järjetön syyllisyyden tunne - tässä sitä vain nukutaan samalla kun pienelle olisi voinut käydä ihan mitä tahansa.

Noh, luonto korjaa hetkelliset virheensä, ja tuore äitikin uskaltaa jo ilman syyllisyyttä nukahtaa iltaisin itse - kunhan on ensin hetken kuunnellut lapsen tasaista hengitystä ja ehkä vähän korjannut pään asentoa, ettei olisi liian lysyssä. Silti helpotus on suuri, kun ensimmäisen yösyötön jälkeen lapsi jää usein kainaloon nukkumaan. Ehkä jonain yönä raaskin laskea vauvan vielä petiinsä takaisinkin uniaan jatkamaan.

Takana on puolitoista viikkoa yhteiseloa, mutta useimpina hetkinä se tuntuu vähintään puoleltatoista kuukaudelta. Lähes päivittäin pitää aktiivisesti palauttaa mieleen, kuinka vähän noita päiviä onkaan takana. Helpottaa omaa oloa, kun näillä päivälukemilla ei vielä mistään voi oikeasti sanoa, että "aina" tai "ei koskaan".

Viikon teemana ilmavaivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tietoja minusta