Kolmessa viikossa olen oppinut, että Jii syö joko niin sanotut pikamätöt, eli keskittyy ruokailuun noin minuutiksi kerrallaan, tai sitten mennään pidemmän kaavan kautta, jolloin ruokailuhetken pituus tuntuu olevan jotakuinkin Sodan ja rauhan luokkaa - ainakin ensimmäiseen vaihtoehtoon verrattuna.
Eilisen kaupunkipäivän aikana etsin useampaan kertaan jonkun rauhallisen nurkkauksen, jossa syöttää nälkäinen reppureissaaja. Luonnollisesti ruokailu noudatti joka kerta tätä niin sanottu drive in -mallia, eikä vatsa ilmeisesti täyttynyt kertaakaan oikein kunnolla. Vasta kotimatkalla junassa, kaksi asemaa ennen omaamme alkoi ruoka maistua, ja lopputuloksena istuttiin sitten kotiasemalla ihmettelemässä harrasta ruokailijaa. Niin ikään fiinimmin sen pidemmän kaavan kautta syötiin illalla kotona - ei kuitenkaan silloin, kun äidillä olisi ollut vain ja ainoastaan aikaa istua sohvalla imettämässä - vaan luonnollisesti vasta sitten, kun illallisvieraat olivat saapuneet ja vetäydyin "hetkeksi" toiseen huoneeseen imettämään.
Onneksi Matemaatikko on oiva seuramies.
Heh, tietenkin juuri näin. :) Mun on muuten pitänyt kysyä, miten koirat ovat nyt suhtautuneet uuteen perheenjäseneen?
VastaaPoistaKoirista on ollut tarkoituksena kirjoittaakin ihan oma postaus, mutta vastataan nyt, että so far - so good. Kumpikaan ei ole yrittänyt tappaa vauvaa, toinen kyllä nuolisi sen puhki, jos saisi. Isompi on vähän mustasukkainen Matemaatikosta, mutta jos tilanne säilyy nykyisen kaltaisena, meillä ei ole huolen häivää.
Poista