maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen.

Tasan vuosi sitten tähän aikaan sain ensimmäistä kertaa rinnalleni pienen, vielä hieman sinertävän käärön. Samaan aikaan niin kummallisen, samaan aikaan aivan käsittämättömän tutulta tuntuvan.

Lapsen asetuttua rinnalle kaikki muu katoaa: ei ympärillä häärivää hoitohenkilökuntaa, ei muistoakaan vielä äsken polttaneesta kivusta, ei hämmentynyttä puolisoa. Keskustelen kätilön kanssa, käyn suihkussa ja syömme yhdessä aamupalaa. Ruumis on läsnä, mutta kaikki fokus tiukasti lapsessa. Ulkona pauhaa koko kesän mahtavin myrsky, mutta siitä minä en tiedä enää mitään.

Ensimmäiset aamuyön unemme nukumme pienessä sairaalasängyssä kaikki kolme. Tai kaikki kaksi, sillä vain vastasyntynyt isä ja vastasyntynyt poika nukkuvat. Minä valvon ja vartioin vastasyntynyttäni. Meidän lastamme.

Meistä on juuri tullut perhe!



4 kommenttia:

  1. Miten kaunis teksti! Suuren suuret onnittelut pienelle isolle ensimmäisestä vuodesta! Ja äidille myös - varmasti todella hienoa päästä näkemään, miten uusi persoona kehittyy ja kasvaa uudeksi yksilöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuren suuret kiitokset! Pienestä on tosiaan tullut yhtäkkiä kovin iso. Nyt tunnutaan juurikin elävän monella tapaa vilkasta kognitiivisen kehityksen kautta, jossa tosiaan riittää kiinnostavaa seurattavaa. Itsellä on samaan aikaan hurjan suuri ilo kasvavasta ja uutta oppivasta esikoisesta, samaan aikaan hurjan suuri haikeus: mihin mun vauva oikein hävisi?!

      Poista
  2. Myöhästyneet onnittelut vuosikkaalle! :)

    VastaaPoista

Tietoja minusta