Olo saattaakin Matemaatikon työpäivän jälkeen olla aika jyrän alle jäänyt. Korvat soivat koko päivän kirkumisesta ja käsivarsia pakottaa jatkuva sylissäpito. Lisätyövoiman kotiin saapuminen ei kuitenkaan tarjoa minkäänlaista helpotusta, koska isäihmisen syli ei tällä hetkellä ole lapsen silmissä vertailukelpoinen äidin sylin kanssa. Sylinvaihto aiheuttaa välittömän kirkumisreaktion ja itku silmissä äitiä kohti ojentuvat käsivarret. Jos isäihminen saakin houkuteltua lapsen esimerkiksi lorukirjan äärelle olohuoneeseen, saa mikä tahansa äidin toimista aiheutuva ääni lapsessa aikaan vimmatun konttausspurtin kohti äitiä. Ja kun jonkun on kuitenkin sitä ruokaakin laitettava, niin lopputuloksena äidin väsyneet kädet väsyvät käytännössä iltaisin vielä vähän lisää, kun isäihminen vetäytyy huolehtimaan muusta kodista.
Ainoa keino saada hetken hengähdystauko suhteellisen intensiiviseksi äityneestä perhe-elämästä, on painaa ulko-ovi takanaan kiinni, ja poistua hetkeksi kokonaan kodin näköpiiristä. Lapsen äitisuhteeseen pätee nimittäin tällä hetkellä osittain myös "poissa silmistä, poissa mielestä". Kauppareissu tien toiselle puolelle ei vielä stressitasoja paljon laske, mutta koko päivän melontaretki eväiden kera auttaa paljon paremmin. Nelisen tuntia melomista täydellisessä kesäsäässä ja parin tunnin evästauko lämpimällä luodolla hyvässä seurassa. Kotiin palatessa olin sekä läpimärkä että onnellinen. Heti ulko-ovella vimmatusti syliin kapuava lapsikin tuntui taas mitä ihanimmalta sylintäytteeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti