Unikuulumisia

Huokailen täällä helpotuksesta, sillä kaikesta unikouluttamattomuudesta riippumatta Jii tuntuu kuuluvan siihen jengiin, joka oppii vähitellen nukkumaan ihan itsestäänkin. Vielä viikko sitten aatokset olivat ihan toisenlaiset, silmät seisoivat päässä väsymyksestä, ja näin jo sieluni silmin itseni pyytämässä itku silmässä lääkäriltä lähetettä sairaalan unikouluun.

Huono jakso oli kuitenkin jälleen kerran ihan vain hampaiden syytä. Alaleukaan puhkesivat peräjälkeen kolmas ja neljäs hammas, ja nyt lapsen purukalusto on symmetrinen ala- ja ylänelikkoineen. Vauvakirjaa täytellessäni huomasin myös, että lapsen hampaiden puhkeaminen on tähän asti noudattanut aina samaa kaavaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle puolelle. Järjestyskin näyttää ko. vauvakirjan mukaan noudattavan odotettua järjestystä aika täsmällisesti.

(Kuvasta puuttuu se kahdeksas hammas, joka ei ole ihanihan vielä tullut läpi asti, mutta puhjennee ihan näinä päivinä, joten lasketaan jo mukaan. Mukana myös se ensimmäiseksi hampaaksi erehdytty maitohelmi.)

Hammaskivun hellitettyä on lapsi ihan itsekseen muokannut omaa unirytmiään. Toiset päikkärit alkavat vähitellen väistyä ihan jo ajanpuutteen vuoksi (ei ehdi muuten syödä, kun koko ajan pitää nukkua), mutta samalla ne jäljelle jääneet päikkärit ovat muuttuneet kestoltaan pidemmiksi. Aiemmin mentiin visusti 1,5h+0,5h -rytmillä, pienellä treenauksella saatiin aikaan 1,5h+1-1,5h ja nyt lapsi näyttäisi melko kivuttomasti vetelevän yhdet n.2h päikkärit. Herää yleensä kerran, joskus useamminkin, mutta nukahtaa helposti uudelleen, kun käy kääntämässä takaisin vaakatasoon.

Myös yöunet ovat muuttuneet, sekä parempaan että huonompaan. Syöttöjä on nyt muutamana yönä tarvittu enää yksi, ja sekin on imutehosta päätellen aika tarpeeton. Samalla Jii on kuitenkin muuttunut paljon eloisammaksi yöeläjäksi. Nukkuessaan lapsi vie sängystä n. 3/4, ja suurimman osan yöstä molemmat vanhemmat viettävät sängyn eri laidoilla mahdollisimman vähän tilaa vieden. Välillä tyyppi sätkii ja potkii unissaan niin paljon, ettei samassa sängyssä kukaan muu sitten nukukaan. Terävä osuma takaraivoon tai rintakehään pitää kyllä huolen siitä, että äiti herää.

Alkuperäiset kuvat täältä

Nyt viimeisimpänä uutuutena yöelämäämme on saapunut sitä ainoaa imetystä seurannut leikkihetki. Vaikka maidon periaatteessa pitäisi unettaa niin äitiä kuin lastakin, on se jostain syystä toiminut ainakin lapselle lähinnä piristysruiskeena. Maidot naamaan ja baanalle, tuumii pikku-Jii, ja läpsii vanhempiaan vuorotellen kasvoihin kera onnellisen kaakatuksen. Koomaiset vanhemmat kääntelevät vuorotellen jälkikasvuaan takaisin vaakatasoon, ja yrittävät kaikin keinoin välttää ottamasta katsekontaktia hämärässä onnellisena virnistelevään yöeläjään. Noin puolessa tunnissa tyyppi taas sammuu virikkeiden puutteessa, joten kovin suuria toimenpiteitä nämä yölliset kohtaukset eivät vaadi. Pärjäisimme silti mainiosti ilmankin.

Tiesin jo oikeastaan tätä kirjoitusta aloittaessani, että ensi yö ei taida mennä ihan niin hyvin kuin tässä tulee kehuttua. Eikä näytä tosiaan menevänkään. Tähän mennessä lapsi on nukutettu kahteen kertaan, imetetty kerran ja hyssytelty kahdesti. Ja unta on nyt takana vasta 2,5h. Taitaa olla jännä yö edessä.