Haaste: viikon menu

Jiin täti, joka myös isosiskona näillä main tunnetaan, haastoi mukaan miettimään vähän omia ruokatottumuksiani.  Tässä haasteen säännöt:

1. Kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata, niin mainitse päivän kohdalla mitä teit).
2. Jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu.
3. Seitsemän ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin; "Viikon vinkki".
4. Kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
5. Laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu.

Ihan ensiksikin vähän taustaa: omat ajatukseni pyörivät näinä päivinä useastakin syystä hyvin usein ruoan ympärillä. Mitä tänään syötäisiin? Pitääkö taas käydä kaupassa? Odota, kun äiti pakkaa nää ostokset! Hakisitko rakas sushia? Onko meillä pakastimessa mitään syötävää? Mitä nyt milloinkin. Ruokataloutemme koostuu kahdesta lihaa rakastavasta kasvissyöjästä (tai semivegetaristista, koska kala kuuluu yhä ruokavalioomme), joista toinen on vähän ronkeli ja toisella on tosi omituinen makuaisti (arvatkaa, kumpi mä olen?). Lopputuloksena meillä syödään tosi huonosti. Niin huonosti, että hävettää, ja niin huonosti, että jatkuva muutoksen tarve leijuu ilmassa yhtä käsinkosketeltavana kuin sadepilvi kesätaivaalla. Mutta askelia oikeaan suuntaan on jo otettu, siitä lisää seuraavassa jaksossa.

Nyt siihen haasteeseen.

Päivä yks. Lounaaksi (jo edellisenä päivänä) omin pikku kätösin valmistettua lohiriisilaatikkoa. Resepti löytyy siitä melkein oksettavan suositusta Safkaa-kirjasta. Tekis mieli sanoa, että ostin sen jo ennen kuin siitä tuli niin must have, mutta se ei ole totta. Hiplailin sitä kyllä kaupassa jo paljon ennen sitä, mutta puolison sain vakuutettua vasta paljon myöhemmin. Ja nykyään hän ei taida paljon muualta ruokaohjeita etsiäkään. 

Vaikkei tässä nyt mitään pidä arvostellakaan, niin täytyy sanoa, että hyvää ei ollut. Omaan makuuni tuo oli ihan liian munaista ja tunkkaista, johtuen ehkä karkeapintaisesta täysjyväriisistä. Tuskin tehdään toiste.

Päivä kaks. Koska kaikki ruoka ei vaan voi näyttää hyvältä. Tällä kertaa siis lounaana överisti purjoista peruna-purjososekeittoa puolukkahillotwistillä. Näyttää ihan hernekeitolta ja maistui ihan mitäänsanomattomalta. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen sille kaverille, joka opetti höystämään sosekeitot puolukkahillolla. Toimii!

Päivä kolme. Aina ei jaksa tehdä ruokaa, mutta kai valmistamiseksi lasketaan sekin, että latoo lautaselle asioita sopivissa suhteissa. Tämä mansikka-mustikka-banaanirahkalounas menee ehkä trendikkäästi raakaruoasta. Jos ei siitä, niin kylmästä ruoasta ainakin. Yleensä ko. yhdistelmä on toimittanut täyttävän aamiaisen virkaa, mutta usein sillä tulee korvattua myös mikä tahansa muu päivän aterioista.

Matemaatikolla on tapana tuunata oma settinsä pilaamalla sulattamalla marjoja mikrossa ja lisäämällä joukkoon vielä kermavaahtoa. En suosittele.

Päivä neljä. Pitsapäivä! Yleensä ite tehdyt pohjat, tällä kertaa laiskasti kaupasta. Tekemisen vaiva oli siis katsoa vierestä, kuinka Matemaatikko ruskistaa kasvikset ja täyttää pitsat. Taisin mä kyllä juuston raastaa. Tällä kertaa täytteenä epämääräinen kasvissekoitus, jossa ainakin kesäkurpitsaa, paprikaa, chiliä ja pepperonia. Niitä kasviksia siis, ei makkaraa. Lisäksi tietysti ananasta ja pariakin erilaista juustoa. Namnam.

Päivät viis ja kuus. Ehkä maailman parasta salaattia! Kyseessä on siis Chocochilin Lämmin punajuuri-savutofusalaatti. Sopii niin joulu- kuin juhannuspöytäänkin. Omaan versioomme lisäämme vielä perunaa ja jätämme saksanpähkinät pois allergioideni takia. Peruna tekee salaatista todella ruokaisan, joten kelpaa hyvinkin pääruoaksi. Saman reseptin persiljapesto on pestojen kiistaton kuningas. Suosittelen kokeilemaan!

Kuva ei todellakaan tee oikeutta tälle herkulle. Varsinkaan, kun se kuva on vasta siitä seuraavan päivän riipeannoksesta. Mutta minkäs teet, jos ei nälkäisenä malta ryhtyä kuvailemaan tuoretta sapuskaa.

Päivä seitsemän. Työpäivän kunniaksi jotain nopeaa ja helppoa. Tällä kertaa paistettua siikaa salaatilla ja pakasteranskalaisilla.  Salaatti oli sitä tavallisinta "mitä jääkaapista löytyy" -mallia. Parasta siis.

Jos nyt totta puhutaan, niin näiden ruokien seassa oli pari sellaista päivää, jolloin kameraa ei juuri kannattanut kaivaa esiin. Toisena syötiin jotain noutosushia nälkäisinä ja väsyneinä, toisena vedeltiin koko päivä pelkän ruisleivän voimin. Ruispala margariinilla on toki tietyllä tapaa ihan esteettinen näky sekin, mutta jäipä nyt kuvaamatta kuitenkin. Vaikka taitaa sellainen tuolla lohiriisilaatikon kyljessä komeillakin, jos jotain nyt jäi vaivaamaan.

Mutta entäs se jälkkäriresepti. Mun jälkkärit koostuu nykyään huolestuttavan usein parista palasta tummaa suklaata, mutta jos nyt jotain tekisin, niin se olisi varmaankin raparperipiirakka vaniljavaahdolla. Sitä piti eilen tehdäkin, mutta kaupan tarjonta näytti raparperien osalta vähän nuupahtaneelta, joten ostamatta jäivät. Pitäisi tehdä rosmousretki isoveljen takapihalle, jos sieltä löytyisi..

Noni. Stalkkeriluonteestani (lukee vaan ei kommentoi) johtuen blogiystäväpiirini on vähän säälittävää kokoluokkaa, mutta haastan silti mukaan ehkä tutuimmiksi tulleet zona viragon, mirannelin, lydaksen sekä marikan. Inspiroikaa mua tekemään parempaa ruokaa! :)