Ollaan nukuttu ihan törkeän huonosti. Joku hammas ehkä valvottaa. Tai flunssa. Tai mahdollinen lievä korvatulehdus. Tai kuumuus. Tai kaikki yhteensä. Voin vilpittömästi sanoa, etten ole koskaan ollut näin väsynyt.
Ja silti jaksetaan hyvin. Jii on vain niin järisyttävän ihana tyyppi, että siltä saa enemmän energiaa kuin se ottaa. Päivät ei oo pitkiä eikä tylsiä, vaan täynnä aurinkoa. Jiin vaari sanoo aina, että Jii "hymyilee kilpaa auringon kanssa, ja aurinko auttamatta häviää" - eikä liioittele yhtään. Hymyäkin parempaa on se vähän ilkikurinen virnistys. Sillä on jo omat jutut, oma huumorintaju. Hyvä sellainen. Tyyppi hymyilee ja vilkuttelee itsensä taloyhtiön mummujen ja pappojen lemmikiksi, ja aiheuttaa ihastuneita huudahduksia ohikulkijoissa. Kantorepusta se aina kurkottelee muiden perään, ja naureskelee niille. Laittaa päätä vähän kallelleen ja hymyilee kaikki kuusi hammasta loistaen. Vaikea sitä on vastustaa.
Ja tänään se sanoi ensimmäistä kertaa selvästi "äiti". Kiipeili työpäivästä väsyneen äidin päällä, pureskeli vähän nenää ja poskea ja hoki, että "äi-ti, äi-tä, äi-ti, äi-tä". Tökkäisi vielä sormella naamaan, ja sanoi samalla painokkaasti "äi-tä" - ihan kuin vakuuttaakseen, että merkki ja sen merkitys ovat todistettavasti kohdanneet.
Vaikka tiskipöytä täyttyy likaisista astioista, lautaselta voi löytää elefantin ja nurkista villakoiria parinkin kennelin tarpeisiin, on kaikkein tärkein silti tallella: onnellinen perhe. Väsynyt, mutta onnellinen. Eivätkä äidin onnellisuutta ainakaan vähennä takaisin kotimaisille markkinoille saapuneet lempikarkit. Onneksi äiditkin saa syödä karkkia. Life is good!
En ehkä kestä. Aika ihanaa.
VastaaPoistaNo niin on! Silmäpussit roikkuu polvissa, mutta silti jaksaa hymyillä :)
VastaaPoista