keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Touché!

Jii oli ilmeisesti sitä mieltä, että on noloa leuhkia hyvillä yöunilla, sillä eilisillasta alkaen on mennyt pieleen oikeastaan kaikki, joita edellisessä kirjoituksessani niin onnistuneiksi ylistin.

Ensin meni pieleen nukutus. Lasta ei kiinnostanut nukahtaa reippaasti, vaan ensin tapitettiin äitiä pitkään, sitten imettiin molemmat rinnat jotakuinkin tyhjiksi, sen jälkeen tapitettiin vähän lisää, muututtiin levottomiksi ja haluttiin lisää rintaa, suututtiin, kun tarjonta ei vastannut kysyntää, venkoiltiin ja lopulta nukahdettiin rintaa tuttina käyttäen - vain, jotta voitaisiin säpsähtää hereille vielä monta kertaa ennen lopullista simahdusta.

Sitten menivät pieleen yöunet. Nälkä tuli aiemmin kuin normaalisti (syy-seuraus -suhde on aika ilmeinen), sen jälkeen alkoivat mitä ilmeisemmin mahavaivavääntelyt (hei hei maitotuotteet taas hetkeksi). Yösyöttöä seuraavat pörähdykset saivat tavoista poiketen suuntaamaan vaipanvaihtoon, mikä osoittautui sekä turhaksi että muutenkin kaikin puolin huonoksi ideaksi. Vaipanvaihtoon herännyt lapsonen oli sänkyyn palatessa virkeä kuin orava, eikä meinannut asettua uudelleen nukkumaan. Lapsi pyöri ja sätki kuin vieterinukke, ja herra Morokin käväisi kylässä tiheään tahtiin. Lapsi rauhoittui lopulta, kun kädellä vähän estelin enimpiä heilumisia, mutta siinä vaiheessa olin luonnollisesti itse jo niin hereillä, että oma uni antoi odotuttaa itseään aika pitkään. Onneksi on padi ja siinä digihesari. Lueskelin sitten aamuyön tunteina uusinta kuukausiliitettä ilman, että kukaan muu sängyssämme oli asiasta tietoinen.

Luonnollisesti pieleen meni myös päivä. Aamu alkoi tiukahkoilla ilmavaivavääntelyillä (lapsen, ei minun), ja jatkui imemisen ja itkemisen tiivistahtisella vuorottelulla. Nukkuminen hyvä. Imeminen hyvä. Mikään muu ei hyvä. Siinä päivän resepti tiivistettynä. Tiheätahtisella imemisellä lapsi yrittää kai viestittää ruokkijansa elimistölle, että sapuskaa olisi saatava jatkossa vähän runsaammin. Myös muutaman päivän maitokokeiluista ärtynyt maha kai kaipaa ruokaa rauhoittuakseen, mutta ärtyy siitä lopulta aina lisää. Hyvä kierre.

Nyt lapsi nukkuu uusissa vaunuissaan, mutta herännee pian joko itkemään tai imemään. Seuraava yö on toivottavasti edeltäjäänsä ehyempi, mutta vaikkei olisikaan, niin lohtuna yritän muistuttaa itselleni, että hyvien päivien ja hyvien öiden sekaan ujuttautuu väistämättä niitä huonompiakin ilman, että se tarkoittaisi mitään lopullista.

Mutta nyt: äiti on vähän väsynyt.

5 kommenttia:

  1. Meillä tahtovat mennä nykyään nuo päivät melkeinpä niin, ettei mitenkään ole hyvä. Tänään sain pojan ensimmäistä kertaa moneen päivään nukahtamaan kunnolla päivällä - ja sekin korvikkeella.

    Yöt vielä nukutaan hyvin tai kaikki muut nukkuvat hyvin, paitsi minä.

    Joten yhdyn tuohon, tämäkin äiti on tosiaan vähän väsynyt. :D Mutta tsempit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän ei voi kyllä lohdutukseksi sanoa mitään muuta kuin että ei tuokaan onneksi ole pysyvää..isot tsempit takaisin!

      En muuten, muista, ootko kirjoittanut mitään ulkona nukuttamisesta, mutta jos et ole jo kokeillut, niin suosittelen kokeilemaan, mikäli siihen on mahdollisuus. Se on kyllä vakauttanut meidän päikkärien kestoa aika hyvin. Raitis ulkoilma ja niin edelleen..:)

      Poista
  2. Voin niin samaistua tuohon vauva-ajan väsymykseen, vaikka siitä hullunmyllystä onkin jo monta vuotta. Itse elelin esikoisen syntymän jälkeisen vuoden jonkinlaisessa humatilan kaltaisessa pöhnässä, jossa noin 98 prosenttia aivokapasiteetista oli jatkuvasti off-asennossa. Muistan monesti lukeneeni Hesaria niin, että jouduin ensimmäisen kappaleen lopussa palaamaan takaisin alkuun, koska en enää muistanut mistä siinä puhuttiin.
    Toinen lapsi onneksi kompensoi tätä olemalla unelmavauva.

    Voi, kun osaisin sanoa jotain kannustavaa tai hyödyllistä tilanteesi liittyen. Toivotan ainakin hirveästi jaksamista ja tsemppiä. Toivottavasti äitikin saa taas pian nukuttua.

    VastaaPoista
  3. Tulipas aika kiitettävästi kirjoitusvirheitä, pitäisi varmaan luopua tästä mobiilikäytöstä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, oma keskittymiskyky on sitä luokkaa, että piti tavata tuo teksti aika moneen kertaan läpi ennen kuin huomasin ensimmäistäkään virhettä..:)

      Kyllä täällä aika hienosti jaksellaan - ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta. Uusin keksintö meillä on parvekkeelle nukuttaminen, joka ainakin toistaiseksi toimii kuin häkä, ja tarjoaa aika kiitettävän mittaisia levähdystaukoja itselle. Yhtään sen enempää en nuku, mutta saanpahan olla väsynyt rauhassa.

      Poista

Tietoja minusta