Blogilla tuntuu olevan huono karma, ainakin mitä tulee lapsen asioista puhumiseen. Juuri kun ehdin kirjoittaa lapsen hyvin nukutuista yöunista ja yövalvomisen vieraudesta, heti seuraavat kaksi yötä meilläkin käytännössä valvotaan. Vasta luonnosasteelle ehdin saada sen kirjoituksen, jossa olin kirjoittamassa jonkinlaisesta orastavasta päivärytmistä, kun mokomalla päivärytmillä saattoi jo heittää vesilintua. Joko tämä vauvaelämä vain on melko muutosaltista ja arvaamatonta, tai sitten positiivisista asioista kannattaisi olla ihan hiljaa.
Ja nyt kun tässä pohdiskelen asiaa, niin tuli mieleen, josko sama mahtaisi toimia toisinpäin? Jos kuvailen yksityiskohtaisesti kaiken pieleen menneen alkaen niistä epäonnisista pulloruokintakokeiluista päättyen iltakymmenestä yökahteen siirtyneisiin nukkumaanmenoaikoihin, niin olisiko meillä heti huomenna vaivatta pulloruokaileva, säntillisesti kahdeksalta silmänsä sulkeva lapsi?
Viimeiset kaksi yötä ovat olleet ehkä koko vauva-ajan raskaimmat. Puoliso toi työpaikaltaan flunssan, joka ensin miehessä itsessään muhittuaan tarttui lapseenkin. Jiin ensimmäinen flunssa. Tämä olisi ehkä niitä virstanpylväitä, joita nyt ei niin innolla odota tapahtuvaksi. Kamera esiin - nyt siltä tulee räkää! Ensimmäinen yö meni yskiessä, seuraavat kaksi käytännössä valvoessa. Lapsi taisi jonkin verran nukkuakin, äiti jälleen kerran vähän vähemmän. Nukuttamiselle omat haasteensa toi ilmeisesti vaakatasossa kurkkuun valuva räkä, joka sai lapsen välittömästi parkuen hereille. Kantoliinaan Jii nukahti normaaliin tapaansa melko vaivatta, mutta liinasta purkaminen aiheutti joko välittömän tai lähes välittömän herätyksen. Molempina iltoina nukahtaminen on tapahtunut vasta lapsen voimien loppuessa ihan kokonaan, toisena iltana äidin olkapäätä vasten, toisena sentään omaan sänkyyn. Harmi vain, että niitä voimia on sitten riittänyt sinne seuraavan päivän puolelle asti.
Noh, flunssan kanssa päästiin kuitenkin tällä erää hyvin vähällä. Lämpö ei noussut edes kuumeeksi asti, ja räkäinen yskäkin on hiipunut kiitettävää tahtia. Oma kurkku tuntuu kuitenkin tällä erää piikikkäältä kasvikunnan edustajalta, joten ensi viikon extreme-haasteena lienee lapsen hoitaminen sairaana.
Toivotaan, että käänteinen karma toimii :)
VastaaPoistaTsemppiä sinne. On kyllä tutulta kuulostavaa touhua. Muistan itse joskus nukkuneeni istuviltani tukkoinen vauva kantoliinassa, kun vaakatasoon laitettaessa vauva heräsi heti nuhaansa. Mutta onneksi oli kantoliina, se pelasti monen tilanteen.
Käänteinen karma on joko hidas käänteissään tai sitten aikoo pysyäkin poissa. Tai no, kyllä lapsi melko säntillisesti sulkee silmänsä kahdeksalta, mutta avaa ne uudelleen noin viittä yli, ja sulkee uudelleen vasta puolentoista tunnin kuluttua. Suunnilleen.
PoistaKantoliinaa ei voi kyllä liikaa ylistää! Onneksi myös tuota meidän sitteriä voi hyödyntää pystyasennossa nukuttamiseen, se kun ei vaadi itseltä samaa pystyasentoa kuitenkaan. Lapsen flunssa alkaa olla kyllä muutenkin ohimennyttä, joten vaakatasokaan ei tuota enää mainittavia ongelmia.