Juhlahumua.

Pikku-Jiin ykköset juhlittiin tosiaan viime lauantaina sen edeltävän lauantain sijaan. Juhlapäivään mennessä ehti onneksi se räkäinen yskäkin haihtua kuin tuhka tuuleen, joten hyvillä mielin ja terveinä pääsimme lopulta niitä kovan onnen syntymäpäiviä juhlimaan.

Isovanhempia, enoja ja tätejä ehdimme kahvitella jo edeltävänä torstaina, ja lauantain juhliin olikin kutsuttu vain ystäväpiirimme läheisimmät. Jiin molemmat kerkut (eli kummiserkut eli lapset, joiden kummeja me olemme, ja joiden vanhemmat ovat meidän lapsemme kummeja) perheineen sekä ala-asteelta saakka tiiviisti yhdessä kulkenut tyttöporukkamme puolisoineen ja lapsineen.

Vaikka ihan kaikki kutsutut eivät päässeetkään lopulta tulemaan, oli meitä juuri pienen kaksion verran paikalla. Kukaan ei jäänyt vaille istumapaikkaa, eikä tuntunut siltä, että happi olisi päässyt loppumaan kesken. Alle metrin mittaisiakin oli juuri sopiva määrä pitämään vanhemmat vieraat virkeinä nääntymisen sijaan. Oletettavasti vierasmäärä tästä vain vuosi vuodelta vähenee, tai jakautuu ainakin useampaan juhlaerään.  Ainakin niin kauan kuin tässä kaksiossa vielä majailemme.

Vaikka kesäjuhlat ainakin omassa mielessäni assosioituvat välittömästi mansikkakermakakkuun, päädyimme Matemaatikon kanssa vähän latteampaan (ainakin ulkomuodoltaan) yksvee-kakkuun. Angry birdsejä, autoja ja junia ehditään varmaan kakkuina popsia tulevaisuudessakin, joten vielä kun päivänsankarilla ei ollut osaa eikä arpaa sen enempää kakun valitsemiseen kuin syömiseenkään, päädyimme itsekkäistä syistä uudehkoon suosikkiimme mustikkajuustokakkuun. Tällä kertaa made by Matemaatikko. Lisäksi herkuttelimme kolmenlaisilla muffinseilla (vadelma-suklaa, pelkkä suklaa ja mustikka-valkosuklaa), Kolmen Kaverin järkyttävän hyvällä jäätelövalikoimalla sekä Carneval-kekseillä (koska ei lastenkutsuja ilman Carnevaleja!). Loppupahoinvoinnista huolehdittiin dippikasviksilla, poppareilla ja edelleen Matemaatikon pyöräyttämillä kasvispitsarullilla. Kuvittelin osallistuneeni itsekin tarjoilujen syntymiseen, mutta jälkikäteen näyttää siltä, että olivatkin enemmän isäihmisen heiniä. No mutta minä huolehdin sitten vastapainoksi koristeluista. Eli puhalsin muutaman ilmapallon.

Syntymäpäiväsankari itse oli alkuhämmenyksen jälkeen ihmisjoukossa kuin kala vedessä. Silloin kun kotoa löytyy vain kaksi aikuista, kelpaa lapselle niistä vain toinen. Jos aikuisia sen sijaan on paikalla n kappaletta, kelpaa lapsen viihdyttäjäksi näköjään kuka hyvänsä. Myös saman kokoluokan taaperovieraat pitivät syntymäpäiväsankarin sekä kiireisenä että tyytyväisenä.

Lahjojakin tuli lelulaatikon täydeltä, onneksi kuitenkin vähän sellaista kestävämpää ja pidempiaikaiseen käyttöön sopivaa. Ensimmäiset osat junarataan, vetokoira, muovieläimiä ja lorukirjoja muun muassa.  Pienenä ohjelmanumerona pyysimme vieraitamme jättämään Jiille myös 18-vuotislahjaksi jonkin terveisen/neuvon aikuistumisen varalle, jotka odottavat tuolla nyt taaperon täysi-ikäistymistä. (Ihan kamala ajatus.) 

Lapsi itse ei osannut vielä olla kovin kiinnostunut paketeistaan, eikä piitannut sen enempää muistakaan syntymäpäivärituaaleista. Riemuksi riittivät ennen kaikkea ympärillä iloitsevat ihmiset. Mikäs sen parempaa.