Mummolareissu odottaa taas. Viimekertaisesta vahingosta viisastuneena auton roppana jää tällä kertaa kotipihalle keräämään lunta ylleen, ja suuntaamme koko perhe matkaan viherpestyin vaunuin. Vai mikä se rautatieyhtiön uusi tunnuslause olikaan?
Mummolan lisäksi tarkoituksena on käväistä menomatkalla tervehtimässä opiskelukavereita Tampereella, joten ostoskoriin tuli kerättyä aikamoinen määrä matkalippuja. Loppusumma ei kauheasti naurattanut, mutta laskeskelin sitten, että jos lasken kuulolleni arvoa esimerkiksi 50 euroa ja ehjälle äiti-lapsi -suhteelle toiset 50 euroa, päästään jo melkolailla tasoihin automatkan kustannusten kanssa. Ja koska molemmat yllämainitut ominaisuudet ovat arvoltaan huomattavasti suurempia, voidaan junalla matkustamisen näin ollen katsoa todellisuudessa maksavan itsensä takaisin - jos ei enemmänkin.
Nyt vähän jännittää tämä neljän junamatkan viikonloppureissu. Melkein kaikki junamatkat kun osuvat päällekäin Jiin uniaikojen kanssa, eikä ole mitään takuita, että lapsi käyttäisi niistä mitään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Nukkumiseen siis. Varmuuden ehkäisemisen välttämiseksi varasin kuitenkin paikat joka junamatkalle niistä sellaisista kopperoista. Jos Jii siis päättää kuorsaamisen sijaan esimerkiksi konsertoida kaikki matkat mennen tullen, kärsii siitä sitten enimmäkseen maksimissaan viisi muuta ihmistä vanhempien lisäksi, ja sitten vähimmäkseen koko muu junavaunu, koska eiväthän ne mitään äänieristettyjä koppeja ole. Valitettavasti.
No mutta. Toinen vaihtoehto on, että kaikki menee loistavasti. Jii nukkuu juuri silloin kun kello käskee nukkumaan, syö silloin kun syötetään ja hymyilee loppuajan. Vähän niin kuin parhaimmillaan kotona. Silloin matka on edelliskertaan verrattuna suorastaan laatuaikaa perheen parissa. Mistä tulikin mieleen, että pitääpä suunnata tästä eväsostoksille, sillä ei onnistunutta retkeä ilman ylenpalttisia eväitä. Jos niitä nyt sitten joku ehtii jossain välissä syömään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti