Nuhaneniä ja karvakuonoja.

Puolivuotias on pitkästä aikaa kipeänä. Sairaushistoria käsittää tähän mennessä vasta kaksi pienenpientä nuhatautia, ja nyt sitten tämän astetta ärhäkämmän. Helpohkolla pääsemme luultavasti tämänkin kanssa, mutta vielä tällä hetkellä räkä roiskuu ja lapsi lämpöilee sen verran, että ruoka ei oikein maistu, nukkuminen onnistuu vähän takkuillen ja päivärutiini sisältää säännöllisin väliajoin toistuvat taistelut nenän niistämisestä ja nenäsuihkeen laittamisesta. Myös harrastukset taitavat jäädä tältä viikolta.

Lapsen uniongelmat ovat luonnollisesti myös vanhempien uniongelmia, eikä meillä ole turhia nukuttu muutamaan viimeiseen yöhön. Väsymystä helpottamaan saapui onneksi vaari, joka haki koirakaverit hiihtolomalle. Vaikka lenkkeilystä saa toki energiaakin, ovat pari tuntia lisäunta aamuihin sekin ihan kohtuullisen energisoiva ratkaisu.

Mutta mutta. En oikein muista, miten ilman koiria oikeastaan eletään. Kuka syö lapsen heittelemät ruoantähteet lattialta? Kuka nuolee tyhjät kermapurkit ja puurolautaset? Kenelle annetaan kurkun ja porkkanan kannat? Keittiö ilman koiria muistuttaa ruokailun jälkeen Hiroshiman pienoismallia, ja jokaisen biojätteeseen kerättävän kurkunpalan kohdalla sitä vain miettii, että "tämänkin olisi Heppu syönyt hyvällä halulla". Lapsen lattialle roiskaisemat puurotkin pitää hinkata irti lattiasta ihan itse, kun normaalisti kiitollinen karhea kieli hoitaa roiskeet jo ennen kuin ne edes osuvat lattiaan.

No, lomaa koirista ja lomaa koirille. Vaarilassa hurtat pääsevät pinkomaan pihalla vaikka keskellä yötä, jos haluavat. Vaari, kun ei kauheasti henno niitä komentaa. Olivat kuulemma viime yönäkin herättäneet hoitajansa tunnin välein, toinen ulvomalla korvan vieressä, toinen tassulla läppimällä. Salaa vähän nauratti, kun vaari soitteli kysyäkseen, nukkuvatko koirat kotonakin aina niin huonosti. Luojan kiitos, kotona on sentään vain yksi tunnin välein herättäjä.

Kahden nelijalkaisen talous on muuten muuttunut väliaikaisesti kolmen nelijalkaisen taloudeksi. Muutaman viikon sinnikkään treenaamisen jälkeen Jiin voidaan nimittäin todeta ihan oikeasti konttaavan. Myös ryömiminen konttaustehon loppuessa on edistynyt huimaa vauhtia. Reviirin laajentuessa kiinnostuksen kohteeksi ovat valikoituneet kaappien ovet, kaikenlaiset johdot sekä erilaiset nappuloita sisältävät laitteet. Viikonloppuna tie vieneekin lapsilukko-ostoksille.

Vahtikoira vartioi/ uskollisna meitä?