Päiväunien tähden.

Kävimme tänään Jiin kanssa Lapsen tähden -osteopatiakeskuksessa etsimällä vastausta lapsen jatkuvaan huonotuulisuuteen. Tuntui vähän absurdilta hakeutua osteopatiaan vain siksi, että lapsi on äidin mielestä keskimääräistä itkuisempi ja huonotuulisempi, mutta kaikista lääketieteen ulkopuolisista vaihtoehdoista osteopatia tuntui omaan makuuni sopivan normaalilta vaihtoehdolta aloittaa ongelman kartoitus.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten mennyt vastaanotolle suurin odotuksin. Eilisen kitinäpäivän jälkeen saatoin nimittäin Matemaatikon kuullen esittää vienon toiveen siitä, että vastaanoton jälkeen lapsi lähinnä hymyilisi ja naureskelisi esimerkiksi koko loppuvuoden. Olisi sekin kyllä toisaalta aika pelottava vaihtoehto. Mutta jos väsymyksen sekaisia epätoivoisia toiveita ei lasketa, lähdin matkaan kuitenkin ajatuksella "ei se paljon maksakaan, jos ei mitään annakaan". Tämäkään ei kyllä täysin pidä paikkaansa, sillä ei se ihan ilmaista ollut kuitenkaan.

Osteopaatti katseli hetken sylissä nukkuvaa Jiitä, ja totesi sitten kallon olevan jotenkin kiristynyt. Tämä näkyi kuulemma siitä, että edestä pää vietti oikealle ja takaa vasemmalle. Tai toisinpäin, en nyt muista. Myös lantion seutu tuntui kuulemma kireältä. Itse hoito koostui painelun, hieronnan ja varovaisen vääntelyn sekoituksesta. Välillä näytti, ettei osteopaatti olisi tehnyt mitään, mutta vauvaa tarkkailemalla huomasi, että jotain siellä kuitenkin tapahtui. Osteopaatin mukaan varsinkin pään käsittely saattaa vauvoista tuntua todella epämiellyttävältä, mutta juuri ennen vastaanottoa nukahtanut Jii nukkui kyllä tyytyväisenä koko kallon käsittelyn ajan. Tämän jälkeen lapsi heräsi kiukkuisena itkien, eikä ollut kovin tyytyväinen lantiota hoidettaessa.  Tyytymättömyys johtui kuitenkin mitä ilmeisemmin nälästä, joten hoitoa jatkettiin samalla imettäen. Jii, joka normaalisti hermostuu melko vähäisestäkin pään koskettamisesta, söi kaikessa rauhassa ja lopulta nukahti samalla kun päätä möyhittiin kuntoon.

Niistä tulikin pitkät päiväunet, sillä tunnin koti- ja kauppamatkan jälkeen lapsi jatkoi uniaan vielä parin tunnin ajan kotona sängyssä. Kovin usein en lasta herättämättä edes saa kantorepusta sängylle, ja jos saankin, niin normaalisti Jii herää viimeistään vartin päästä kiljuen. Nyt lapsi heräsi parin tunnin päästä, mutta silloin itku olikin suorastaan hysteerisen väsynyttä ja kimeää kirkumista. Vaihdoin vaipat ja imetin hetken, ja kas, tuo nukahti uudelleen vielä tunniksi. Osteopaatti sanoikin, että lapsi saattaa käsittelyn jälkeen olla väsynyt ja itkuinen, mutta ihan noin väsyttäväksi en olisi hoitoa silti uskonut. Ja toisin kuin peloteltiin, Jii on itkuisen sijaan ollut koko illan väsynyt, mutta oikein tyytyväinen.

Osteopaatti suositteli näin alkuun kolmen kerran sarjaa, ja täytyy sanoa, että vaikkei hoidosta olisikaan ollut mitään elimellistä hyötyä, maksaisin ilomielin parista pitkistä päiväunistakin.