tiistai 10. huhtikuuta 2012

Sokerihiiri

Pääsiäinen humpsahti mukavasti töitä tehdessä. Pelkäsin hieman etukäteen, miten jaksaisin vähän intensiivisemmän työputken, mutta koska syystä tai toisesta työpaikan miehitys oli pääsiäisen varalta normaaliin verrattuna tuplattu, tuli töissä lähinnä istuttua kahvilla. Ei se kauheasti ottanut voimille.

Pääsiäisen ahkera kinderdieetti päättyikin sitten eilen illalla kahdentoista tunnin paastoon tämänaamuisen sokerirasituksen vuoksi. En töiden ja kuntosalin jälkeen ehtinyt syömään kovin kummoista iltapalaa ennen paaston alkamista, mutta ihan mukavasti selvisin sairaalalle asti. Tuttavilta olin kuullut varoituksia siitä, että Nysä saattaisi villiintyä sokerilitkusta, mutta kävikin päinvastoin. Vuoroa odotellessa sain kyllä komean aamujumpan kylkiini, mutta sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen skidi vetäytyikin ruokalevolleen eikä suostunut liikkumaan lainkaan. Pakko tunnustaa, että saatoin vähän tuuppia mahaa saadakseni edes jotain elonmerkkejä. Ja tulihan sieltä lopulta vastaukseksi muutama vaimea potku. Toisia sokeri siis ilmeisesti villitsee, toisia rauhoittaa. Olen kuullutkin, että sokeriliuosta sairaaloissa käytettäisiin vauvojen rauhoittelemiseen, joten ilmeisesti Nysän reaktio ei ollut aivan epänormaali.

Kummipojan äiti oli niin ikään samaisessa rasituskokeessa viikko sitten, ja vasta häneltä kuulin, että kokeen tulokset soitetaan seuraavana päivänä neuvolasta. Kummipojan äiti oli neuvolan pääsiäislomien vuoksi yrittänyt kysyä omia tuloksiaan suoraan labrasta, mutta niitä ei oltu suostuttu sieltä antamaan. Olin käsittänyt oman neuvolatädin neuvot ilmeisesti väärin, ja elin siinä uskossa, että saisin tulokset labrasta ensin itse ja että minun kuuluisi sitten informoida tuloksista neuvolaa. Olin kuitenkin väärässä, tulokset menevät labrasta neuvolaan, josta saan ne sitten seuraavana päivänä puhelimitse. Nopean kyselytutkimuksen perusteella näin toimitaan ilmeisesti joka paikassa - en vain voi oikein ymmärtää, miksi. Koska olen itse kokeessa ikään kuin potilaan asemassa, en oikein ymmärrä, miksi en olisi itse oikeutettu saamaan tuloksia ensimmäisenä. En ole vielä kenellekään saanut oikein välitettyä ärtymystäni asian suhteen (tai no, kummipojan äiti tuntui olevan aika samalla aaltopituudella), mutta jotenkin minusta tuntuu vain kertakaikkisen typerältä, että laboratoriohoitaja ei voi sanoa minulle tuloksiani puhelimitse, mutta neuvolan terveydenhoitaja voi. Ajattelin neuvolasta huomenna kysäistä jotain perustelua tällaiselle toimintatavalle, sillä voihan sille joku järkevä selityskin tietysti olla.

2 kommenttia:

  1. Vauvojahan tosiaan rauhoitetaan antamalla suuhun sokeriliuosta, sillä eihän esimerkiksi itkevän vauvan sydänääniä kuulisi millään. Toki onhan tutkiminen muutenkin mukavampaa rauhallisessa tilanteessa.

    Labra-asiasta mulle tuli mieleen, että tuollaisella ehkä koitetaan ehkäistä labroihin tulevia kyselypuheluita ja rauhoittaa henkilökunta tekemään sitä varsinaista työtään. Mutta jos labran puhelinnumero on ihan yleisesti jaossa, ihmettelen miksi näin on. Voihan kyse olla myös siitä, ettei laboratorion työntekijöillä käsittääkseni ole oikeutta lähteä antamaan neuvontaa, monessa potilaassa ne tulokset kun kysymyksiä herättävät ja tällöin pitäisi kuitenkin soittaa neuvolaan.

    VastaaPoista
  2. Ihan totta, kyllä tuo vaihtoehto kävi itsellänikin mielessä - ja toki ajatuksen tasolla puollankin sitä, ettei labroja ruuhkauteta tuloksia kyselemällä ja mahdollisilla jatkotiedusteluilla. Olisin ehkä itse kaivannut jotain välimallia samaan tyyliin kuin nt-ultraan kuuluvasta verikokeesta, jossa tulokset tulivat itselleni kirjallisesti kotiin ja käsittääkseni samaan aikaan myös neuvolaan. Toisaalta samaan aikaan otetuista tautinäytteistä menivät niistäkin tulokset suoraan neuvolaan - enpä vain tajunnut silloin ajatella koko asiaa.

    No, on ihan turhaa hiiltyä tuollaisesta, mutta jotenkin vain koen vaikeaksi sen, että neuvolan th saa minua koskevia tuloksia tietoonsa ennen minua itseäni. Onhan sama tilanne tietysti usein lääkärin määräämissä tutkimuksissa, mutta niissä on kuitenkin erona se, että silloin olen kirjaimellisesti potilaana potilaan paikalla. Neuvolassa koen olevani enemmän asiakkaana, koska niin kuin joka välissä auliisti muistutellaan - raskaus ei ole sairaus.

    VastaaPoista

Tietoja minusta