Mukava lääkäri, mukava kokemus. Rauhallisen ja perusteellisen ultrauksen lisäksi saimme muun muassa kokoarvion nyt, painoarvion h-hetkeä ajatellen, vastauksia lukuisiin matkan varrella kertyneisiin kysymyksiin sekä kotiin tuomisiksi hurjan kasan uä-kuvia sekä videotallenteen itse ultrasta. Kuultuaan, että ensimmäinen lääkärikäynti on minulta tämän raskauden osalta vielä käymättä, kysäisi lääkäri, josko haluaisin sisätutkimuksen samaan settiin. Nysän lisäksi katseltiin siis kohdunkaulaa ja -kanavaa, jotka näyttivät olevan oikein siistissä kunnossa molemmat. Nysä puolestaan oli mittoineen lähes viikon aikaansa edellä, mutta muuten omasi oikein kauniit rakenteet aina varpaista kallon muotoon saakka. Eikä jäänyt se sukupuolikaan enää epäselväksi. Tohtorin mukaan kyseessä on oikein täydellinen yksilö. Tuleva äiti ei esittänyt eriäviä mielipiteitä.
Mutta niin. Siinä hän jälleen on. Sekä mahan ulko- että sisäpuolelta kuvattuna. Pieni 26-viikkoinen poikamme.
Oi että, paljon onnea pojasta teille! :)
VastaaPoistaKuulostaa siltä, ettei se raha todella mennyt hukkaan, enkä tarkoita pelkästään isoa kuvakasaa. Mielenrauha, vastaukset ja hyvä fiilis ovat sellaisia juttuja, mistä mieluusti maksaakin. Varsinkin, jos kyseessä on niin iso juttu, kuin oma lapsi.
Aiempaan liikuntapostaukseesi viitaten, millaisen liikunnan olet nyt tuntenut hyvänä? Mun käyttämällä salilla muuten BodyCombatia vetää ihan hullulla tahdilla ohjaaja, joka näyttää olevan aika samoilla viikoilla kuin sinäkin. Hyppii ja pomppii siihen malliin että on ainakin tullut hälventäneeksi mun irrationaalista pelkoa siitä, että se lapsi vahingossa vauhdista tipahtaisi, heh. :)
Kiitos! Nysästä on puhuttu miehen kanssa jo pitkään nimellä, joten oli hauskaa saada vihdoin sukupuolellekin varmistus - vaikkei sillä muuta merkitystä meille ollutkaan.
VastaaPoistaHinta-laatu -suhteesta olen ihan samaa mieltä. Jotenkin tuntuu, että hyvä palvelu on nykyään niin katoava luonnonvara, että tuollaisen hyvää fiilistä tuottavan käynnin jälkeen ei edes harmita, että rauhattomuuden ja mieltä painaneiden kysymysten lisäksi sinne vastaanotolle jäi puolet lompakostakin.
Liikunnan suhteen olen päässyt kohtuulliseen balanssiin nyt, kun maha tuntuu jo enemmän omalta eikä sitä synnytyksen käynnistymistä tosiaan pelkää ihan joka yskäisystä. Mika-Petterin vatsalihastreeni on jäänyt kyllä tekemättä, koska se aiheutti lievää (joskin kivutonta) supistelua. Kuntosalilla olen tehnyt lähinnä jalkatreeniä kuntopyörällä tai crossarilla ja sitten mitä tahansa satunnaisia käsiliikkeitä, jotka tuntuvat lähinnä käsissä/hartioissa. Ajatuksena on ollut lähinnä liikkua edes jotenkin, sen kummempia tavoittelematta. Koirien kanssa tulee lenkkeiltyä reilut pari tuntia päivässä reipasta tahtia, mikä on jo yksinään tuntunut ihan kohtuulliselta kunnon ylläpito -treeniltä. Mutta mitä tahansa olen tehnytkin, olen painanut menemään ihan oman olon mukaan. Jos hengästyttää liikaa, hidastan, jos sattuu mahaan, lopetan. Töissä olen repinyt ja nostellut vähän painavampiakin asioita, koska ne eivät ole aiheuttaneet mitään muutosta omassa olossa, ja eilisen lääkärikäynnin jälkeen samaan arvioon luottaen voi jatkaa jatkossakin. Omallakin salilla näkee muita odottajia, jotka painelevat menemään niin, että synnytystä edeltävää minääkin hirvittäisi, mutta ehkä nekin ovat tajunneet keskittyä kuuntelemaan omaa vointiaan yleispätevien ohjeiden sijaan.