tiistai 3. huhtikuuta 2012

23+3

Neuvolan terveydenhoitaja vaihtui. Uusi on ihan mukava, mutta jäin silti kaipaamaan sitä ensimmäistä, jonka kanssa aloitettiin. Uudella olivat ainakin empatiamaneerit kohdallaan - sen verran tiuhaa tahtia sellaista kannustavaa niinittelyä tuli. En oikein osaa selittää tarkemmin, minkälaista, mutta se oli sellaista "voi sinua ensimmäistä lastasi odottavaa luomakunnan ihmettä" -tyyppistä huokailua.

Ensimmäistä kertaa kaikki ei neuvolassa mennyt muutenkaan ihan liukuhihnalta. Erehdyin käymään ennen lähtöä kotona vessassa, ja vaikka normaalisti tuntuukin, että voisin käyttötiheyden vuoksi vaikka siirtää residenssini loppuodotusajaksi vessanpöntön viereen, teki tällä kertaa tiukkaa puristaa ne vaadittavat millit sinne kuppiin. Ketään ei takuulla kiinnosta minun virtsani sisältö, mutta itse ehdin vähän häkeltyä, kun näin lopullisen tuotokseni sisältävän sen tilatun tavaran lisäksi myös silminnähtäviä irtokappaleita. Ehdin jo säikähtää mahdollista raskausmyrkytystä, varsinkin kun eilen juuri ensimmäistä kertaa huomasin ensimmäiset turvotuksen oireet, mutta ainakin th:n tekemä liuskatesti näytti proteiineille niin minimaalista määrää, ettei edes yhtä plussaa saatu neuvolakorttiin. Ei kun saatiin näköjään, mutta sekin sulkuihin.

Myös verenpaineet huitelivat vastaanoton aluksi omissa sfääreissään, mutta laskivat pienen odottelun jälkeen ihan suotuisille tasoille. Oli kyllä vaikea ennaltaehkäistä sitä kuuluisaa valkotakkiverenpainetta, kun siinä odotellessa keskustelimme sitten sopivasti näistä raskausmyrkytyksen oireista ja hoitomenetelmistä.

Hemoglobiini oli meneillään olevasta rautakuurista huolimatta alhaiset 115. Th käski vaihtamaan rautavalmistetta, vaikka kerroinkin, ettei se suositeltu Obsidan nyt vain oikein sovi omalle vatsalleni. Kokeillaan nyt silti sitäkin. En kyllä totta puhuen kauheasti jaksa antaa painoarvoa noille Hb-mittauksille, kun ne tuntuvat omalla kohdallani näyttävän aina ihan mitä sattuu. Koulun vastakalibroidulla mittarillakin olen puolen tunnin sisällä saanut kolmesta peräkkäisestä mittauksesta 115-140 välillä vaihtelevia arvoja. Tai sitten heittelylle on olemassa joku oma mystisfysiologinen selityksensä.

Niin, ja se paino. Jopa th myönsi, että onhan sitä vähän reippaasti tullut. Vaikka itse yritin rehellisesti kertoa syöneeni koko raskausajan aika lailla päin helvettiä, sain kuitenkin lähinnä sellaista kannustavaa "voihan se olla, että tämä alkanut turvotuskin vähän vaikuttaa" -palautetta. No ei se vaikuta, ainakaan muutamaa sataa grammaa enempää. Enemmän vaikuttavat ne loputtomat suklaapatukat, pullat ja muu makea, jota tässä on tullut vedeltyä ihan kiitettävää tahtia. Makeanhimo tuntuu kasvavan samaa tahtia Nysän kanssa (asuuko sisälläni sokerihiiri?), ja itsekuri loppuneen samaan aikaan kuin ehkäisy. Jotta en heinäkuun helteissä muistuttaisi kirjaimellisesti rantautunutta valasta, lienee parasta aloittaa jonkinlainen ryhtiliike tässä ja nyt.

2 kommenttia:

  1. Mistä verestä olet Hb:ta mittaillut? Sormenpäästähän helposti tulee puristeltua kudosnesteitä mukaan. Jos laskimoverinäytteestä mitattuna heittelee noin paljon, syyttäisin kyllä laitetta..

    Onnea puolivälin ylityksestä näin vähän jälkikäteen!

    VastaaPoista
  2. No sentään ihan sormenpäänäytteistä olen mittaillut, mutta itse otettuna olen kyllä yrittänyt eliminoida kudosnesteiden mukaantulon puristelemalla ensimmäiset tipat pois ja ottamalla sen näytteen vasta siitä puristelemattomasta, suht vapaasti vuotavasta verestä. Neuvolassa taisivat kyllä tempaista ihan sen ensimmäisen tipan vain, joten sen kudosnestepitoisuudesta on paha mennä mitään sanomaan. Ajattelin käydä loppuviikosta koululla mittailemassa itse uudelleen.

    Niin ja kiitos. Tähän jälkipuoliskolle ne isoimmat muutokset kai pääasiassa ajoittuvat, joten saavutus kai tämäkin :)

    VastaaPoista

Tietoja minusta