keskiviikko 6. elokuuta 2014

Yks kaks.

Kaksivuotiasta tuli juhlittua pitkään ja hartaasti. Ensin silloin varsinaisena syntymäpäivänä oman pienen perheemme kesken, ja sitten vielä seuraavana viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin joka päivä jonkunlaisella porukalla. Pienessä asunnossa on hyvätkin puolensa, mutta mikään niistä ei kyllä liity juhlien järjestämiseen. Ensi vuoden juhlia ajatellen täytyykin muistaa tämä: vähemmän on enemmän. Erityisesti koristeissa. Ja tämä: huippuhyviä kakkuja saa kätevästi valmiina suhteellisen edullisestikin. Esimerkiksi kakkugalleriasta. Hyvästi edellisen yön itkupotkuraivarit lässähtäneen kakun parissa.

Tänä vuonna Jii jo ihan vähän ymmärsikin juhliensa päälle. Tarjoiluja arvostettiin erityisesti pienen simasuun toimesta, mutta kohteliaasti lapsi kuunteli myös onnittelulaulut, kiitti lahjoista (kolmevuotiasta kummityttöä kiitettiin jopa oikein kohteliaasti kumarruksen kera) ja jaksoi muutenkin juhlia kaikin puolin maltillisesti vierasmäärästä huolimatta.

Kaksivuotiaalle oli jo suhteellisen hankala keksiä mitään lahjatoiveita, mutta toiveista tai niiden puuttumisesta huolimatta lapsi sai kyllä hurjan kivoja lahjoja. Kaivinkoneen, lintukirjan, ensimmäisen oikean maatila-pelin, kassakoneen, Myyrä-hakan, supersöpön kettulätsän, potkuauton, uudet lakanat, kauko-ohjattavan junan, Koiramäen seitsemän veljestä ja jotain muutakin, mitä nyt en muista. Lapsella vain alkaa olla jo aikamoinen määrä leluja, enkä voi olla miettimättä, mitä sitten joskus niiden mahdollisten pienempien sisarusten kohdalla tapahtuu. Pyydetään lahjat rahalahjoituksina kehitysmaihin, kun kaikki mahdolliset kirjat ja lelut meiltä jo löytyvät?

Vielä tämä synttäreiden jälkeinen viikko saadaan höntsäillä rauhassa kaksin (ja kolmin), mutta ensi maanantaina äiti lähtee taas "pikatunalla kooluun tampeleelle, pikku kakkoten puitton lähelle". Onneksi hoitoarki sentään jatkuu tutulla mummimallilla myös tulevana vuonna. Saattaapa olla, että saamme myös pienen serkkutytön jossain vaiheessa Jiin hoitokaveriksi.



4 kommenttia:

  1. Avaimenperä-lamppu oli niin rasittava lahja, että äiti ei sitä enää muista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Förlåt. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Kiitos siis siitä kaikkein parhaasta lahjasta! Kaipasinkin jotain, jolla toisi taloutemme mahdolliset puutteet (esim. pölykoirat) vielä vähän paremmin esille..:D

      Poista
  2. Mukavaa lukea taas teidän kuulumisia. Voi lässähtäneet kakut (olen konkari niissä, erityisesti vegaanikakkujen osalta). Jaan ihmettelysi lelujen määrästä, niitä tuntuu tulevan lapselle niin monesta suunnasta. Me ei olla lapsille hankittu montaakaan lelua ja silti niitä on useamman kerran ollut enemmän kuin tarpeeksi. Isompien lapsien kanssa voi onneksi tehdä jo niin, että jos lapsella on jokin säästökohde, voivat sukulaiset antaa rahaa siihen ja säästytään lelukasalta. Tosin tuo teidän lelukasa kuulostaa aika järkevältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Pelkäsin jo hetken, että sä hiljenit ihan kokonaan, mutta onneksi et!

      Vegaanikakuissa on kyllä takuulla vielä hintsusti enemmän haastetta kuin taviksissa, mutta niissä on se etu, että vierailla on omien kokemusteni mukaan yleensä lähinnä negatiivisia ennakkoluuloja niitä kohtaan, joten tulos on lähes aina positiivinen kakun ulkonäöstä huolimatta. Ei-vegaanileivonnaisista monilla taas on jo omat "tältä sen kuuluu maistua/näyttää" -ajatuksensa, ja pettymisen vaara paljon suurempi. Mutta kaikesta huolimatta annan kakkuammattilaisten jatkossa hoitaa homman. Paitsi tämänvuotisesta porkkanakakusta tuli kyllä aivan loistavaa, sitä voisin tehdä toistekin.

      Ja mitä leluihin tulee, niin tuosta yläpuolelta voitkin lukea, mikä oli lopulta se kaikkein suosituin lahja. Ilmainen taskulamppuavaimenperä. Aika halvalla (ja pienillä leluvuorilla) pääsisi, jos ei aina turvautuisi niihin leluhyllyjen antimiin.

      Poista

Tietoja minusta