Nukutus kolmevuotiaan kanssa meni jälleen kerran vähän riehumiseksi. "Älä pompi siinä sängyllä!", "siis haluatko sä, että mä luen vai et?", "pistä nyt pää tyynyyn ja kuuntele". Päätä oli särkenyt koko illan ja vatsassa velloi migreenin aiheuttama pahoinvointi. Oksetti se kaikki pyöriminen ja riehuminen viereisellä sängyllä. Kimpaantuneena viskelin vähän pehmolelujakin sivuun, ja uhkailin ottavani ne kokonaan sängystä pois, jos ei lapsi nyt vähitellen rauhoitu nukkumaan.
Sitten. Hiljainen kuiskaus hämärässä huoneessa.
"Äiti!"
No mitä?
"Sinä olet kaunis ihminen".
Tekisi mieli ulvoa ääneen.
En ole, rakas. En todellakaan. Sinä olet.
Voi ei miten ihana kommentti, aivan meinasi multakin itku tulla.
VastaaPoistaTsemppiä nukutushulinoihin.