Onnea on..

• Se, kun keittiö näyttää jokaisen ruokailuhetken jälkeen porkkanasoseydinkokeen koekentältä.

• Se, kun lapsi herää ennenaikaisesti päikkäreiltään juuri, kun raahaudun tunnin kestäneen keittiön siivouksen jäljiltä teekuppi kourassa kohti nojatuolia. Se siitä rentoutumisesta.

..................................

Kiitos Käänteisen Karman, täällä sairastellaan edelleen. En kohta enää uskalla julkisesti kertoa lapsen kuulumisista, kun kääntyvät näköjään satavarmasti itseä vastaan. Lievää lämpöilyä on nyt toista viikkoa, räkä paksua ja rohisee keuhkoissa asti. Ääni on käheytynyt ja räkäinen yskä kiusaa erityisesti öisin. Muuten Jii on virkeä oma itsensä, joten lääkäriin ei ole vielä lähdetty. Kiusallinen flunssa, mutta ei vaikuta kuitenkaan vielä lääkitystä vaativalta, joten seurailulinjalla jatketaan. Ei näköjään tarvitse olla edes valmis suutari, kun lapset ovat jo kenkiä vailla.

Johtuen ehkä nuhaisesta nenästä, ei ruoka ole viime aikoina liiemmin maistunut. Iltapuuro on tällä hetkellä ainoa siedettävissä määrin turhautumista aiheuttava ruokalaji, jota pitää välillä jopa vähän santsata. Aamupuuro menee juuri ja juuri, hedelmävälipalat ihan okei, mutta ne niin sanotut lämpimät ruoat aiheuttavat harmaita oransseja hiuksia niin syöttäjälle kuin syöjällekin. Maussa ei ainakaan äidin suuhun ole valittamista, eikä lapsikaan silmät viiruina ruoalle irvistele, mutta menekki on silti ollut viime päivinä vain jotakin kolmen ja viiden teelusikallisen väliltä. Ja jälkikäteen näyttää siltä kuin paikalla olisi käynyt soppatykki. Sillain kirjaimellisesti ajateltuna.

No, odotamme että lapsi tervehtyy, ja huolestumme vasta sitten. Johan nuo keittiön seinät joutaakin maalata.