Neuvoja ja neuvottomuutta.

On ollut muka kiire. Ehkä tavallista enemmän väsymystä. Uudet harrastukset ja kauheasti ohjelmaa. Ajatukset keskeytyvät juuri sillä hetkellä, kun alan raapustaa niitä näytölle. Ja jos ei kukaan ulkopuolinen keskeytäkään, niin vähintäänkin huono omatunto siitä, että lapsi juttelee jo vähän turhautuneella äänensävyllä ampparilleen, ja rapsutuksia kaipaavat koirat kyhjöttävät tyhjänpanttina olohuoneessa yksinään.

Lapsi on tässä välissä oppinut miljoona asiaa. Esimerkiksi kääntymään kyljeltä mahalleen, mahalta kyljen kautta selälleen, kieltäytymään tekemästä näitä kumpaakaan näytösluonteisesti, tarttumaan asioihin, nauttimaan kaikenlaisesta riepottelemisesta silminnähtävästi, ja viimeisenä muttei takuulla vähäisimpänä - oppinut kirkumaan korviahyytävästi, kovaa ja kauan, aina kun asiat eivät mene juuri niin kuin lapsi tahtoisi niiden menevän. Mies kuvaa niitä yliääniksi, itse puolestani joudun kohtauksen aikana vakuuttelemaan itselleni, ettei kolmikuista ole oikeasti vielä voitu kasvattaa piloille hemmotelluksi rääkyjäksi. Kirkuminen on sitä luokkaa, että esimerkiksi bussissa eräs kanssamatkustaja totesi lapsemme takuulla pärjäävän elämässään, kun nyt jo niin hienosti osaa pitää puoliaan. Muutenkin äänenkäyttö saa nykyään herkästi kanssaihmiset osallistumaan lapsenhoitoon entistä aktiivisemmin. Kassajonossa nälkäänsä huutanut lapsi sai takana seisovan mummun vakuuttuneeksi siitä, että ongelma on liian runsaassa vaatetuksessa. "Sillä on varmasti kuuma, ota siltä nyt vähän vaatetta pois!". Voisin melkein vannoa, että täti oli jo kädet ojossa tulossa kuorimaan lasta peitteistään, mutta ei sentään ehtinyt ennen kuin oltiin jo jatkamassa matkaa.

Oi tutti tutti, mikset sinä kelpaa?!

Työhaaveet ovat pullottomuuden vuoksi toistaiseksi jäissä. Onneksi töissä saa käydä välillä vaikka vain muutaman tunnin fiilistelemässä - ihan palkan kanssa. Sen muutaman tunnin jälkeen kotona odottaakin lähes takuuvarmasti tyytymättömyyttään kitisevä lapsi, joka hiljenee vasta äidin kuoriuduttua työvaatteistaan siihen toiseen rooliin. Voi, miten motivoivaa sekä minulle että Matemaatikolle.

Motivaatiosta puheen ollen, tänään oli Jiin 3kk-neuvola. Oma terveydenhoitaja oli lähes vakiintuneeseen tapaansa kipeänä, joten parin viikon pallottelun jälkeen päädyimme taas uudelle sijaiselle. Kerää terveydenhoitajat -kokoelma alkaa olla kasassa! Kyseessä piti olla jonkinlainen "laaja neuvolakäynti", johon mieskin vannotettiin mukaanotettavaksi. Etukäteen piti lisäksi täyttää sekä päihdekysely että vauvaperheen voimavarat -lomake. Lienee turha edes kertoa, että molempien vanhempien läsnäolo oli ihan yhtä yhdentekevää kuin niiden lomakkeiden täyttäminenkin. Jälkikäteen vähän ärsytti, että mies käytti lomapäiviään päästäkseen mukaan täysin turhalle neuvolakäynnille - etenkin kun se alkuperäinen aika oli nimenomaan sovittu niin, että mies olisi ehtinyt sieltä vielä töihinkin.

Jii ei saanut neuvolasta kuin mittoja papereihinsa (päänympärys 43cm, painoa 6,3kg ja pituutta 61cm), mutta äidille napsaistiin influenssa-rokote käsivarteen. En noista influ-rokotteista ole aiemmin oikein innostunut, vaikka tulevan viran puolesta ehkä pitäisikin, mutta tällä kertaa rokotteen puolesta puhui neuvolan infolapun lisäksi odotusaikana uudelleen puhjennut astma. Joka siis lisää vakavan influenssan riskiä lähes viisinkertaiseksi. Lapsi on toistaiseksi välttynyt niin allergioilta kuin astmaltakin (onneksi on Matemaatikko ja sen geenit!), ja sellaisena tilanne toivottavasti pysyykin. Voinpa sitten uskotella itselleni, että niistä odotusajan d-vitamiini-maitohappobakteeri-kalaravinto-mustaherukansiemenöljy-magnesium -cocktaileista on ollut jotain hyötyä. Nyt otetaan kuitenkin fläsäreitä omaan lapsuuteen ja sieltä niin tuttuihin astmaoireisiin. Vinkuva hengitys ei kelpaa lapselle tuutulauluksi, eikä yöllisistä yskänpuuskistakaan saa perhepedissä riemua revityksi. Tällä hetkellä mennään aika kovalla lääkityksellä, mutta toivo elää, että hormonitoiminnan tasoittuminen joskus tulevaisuudessa imetyksen päätyttyä veisi ehkä oireet mukanaan yhtä yllättäen kuin raskaus ne toikin. Sisko ehti jo ehdottaa vastalääkkeeksi uutta raskautta, mutta ehkä nyt kokeillaan kuitenkin sitä kortisonia ensin. Tulee halvemmaksikin.