Täällä keikutaan vähän niin kuin lasketun ajan kynnyksellä. Toki vain sen virallisen, mutta väärän. Koska mahdollinen (ja hetki hetkeltä todennäköisemmältä tuntuva) käynnistäminen ajoitetaan kuitenkin neuvolakortin mukaan, voin ihan yhtä hyvin ajatella, että 40 viikkoa napsahtaa mittariin heti huomenna. Vaikka oikeasti siis vasta perjantaina/lauantaina.
Päivän ohjelmassa oli tapaaminen neuvolan täti nro 9:n kanssa. Mahassa oli kaikki ennallaan, paino vähän laskusuhdanteinen, samoin sf-mitta (joka mittaajapaljoudesta johtuen tekee hienoa siksakkia). Verenpainetta en jaksa nykyään neuvolassa edes kommentoida, mutta jotain absurdeja lukemia sinne taas kirjattiin. Nysä pysyy tunnollisesti raivotarjonnassa, mutta pää heiluu edelleen kuin heinämiehellä. Sykkeet tasaiset, tulevan äidin vointi pääpiirteissään hyvä. Todellisuudessa tuleva äiti on viime päivien aikana joutunut tottumaan lievään hapen puutteen tunteeseen, mitä luonnollisesti asian tiedostaminen ei juuri helpota. Etenkään nukkumaan mennessä. Keho alkaa kai vähitellen kertoa, että näillä main olisi hyvä äidin ja lapsen eriytyä ja molempien niin sanotusti päästää irti napanuorasta. Hurttien lenkitys ja muu arkiaktiivisuus sujuu kuitenkin edelleen sillä tasolla, että terveydenhoitajakin epäili vakaasti myös ensi viikon neuvola-ajan tulevan käytetyksi. Sen jälkeen siirrytäänkin jo äitipolin asiakkaaksi, mikäli mitään edistystä ei asian suhteen tapahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti